keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Sotapäivä Ieperissä

Tänään on sit jalkojen alla poljettu vainajaa jos toistakin. Nimittäin käytiin koko päivän reissulla noin puolentoista tunnin päässä Antwerpenista, Ieperin kaupungissa. Ieper toimi ensimmäisessä maailmansodassa asemasotapaikkakuntana ja alueelle on kaatunut sotilasta satatuhatpäittäin.

Päivä alotettiin aamulla luonnollisesti odotellen kiireettömyyteen tottuneita eteläisen Euroopan opiskelutovereitamme. Puolta tuntia aikataulua myöhemmin päästiin lähtemään, kun todettiin, että osa ei nyt jaksakaan tulla paikalle.

Ensimmäinen kohde oli Ieperin In Flanders Fields -museo, jossa tutustuttiin Ieperin historiaan ja vähän kerrattiin ensimmäisen maailmansodan meininkejä.

Lounastauko sujui nuorisotalon hippasalissa kuin alakoulussa konsanaan:

Lunchboxit mukana.

Lounastamisen jälkeen alkoi itse asia, eli opastettu kaupunkikierros, joka oli varsin vaikuttava. Ensimmäisenä suunnattiin katsomaan vanhoja sota-ajan bunkkereita, sekä vanhaa hautausmaata, jolle oli haudattu tuhansittain sotilaita.

Ieperin asukkaat kohtaavat sodasta muistuttavia merkkejä jatkuvasti omassa arjessaan. Alueelta on vielä näinä päivinä löydetty räjähtämättömiä pommeja ja tuntemattomien sotilaiden luita.

Kiviin kaiverretut sotilaiden iät iskivät silmään jotenkin karummalla tavalla kuin totuttu synnyin- ja kuolinvuoden ilmoittaminen.

Tämä viisikko kuoli samalla silmänräpäyksellä kranaatin räjähdettyä.

Sodassa ei ole ikärajaa. V.J. Strudwick - 15 vuotta.

Bunkkereiden katsastelua.

Kuolema pysyi teemana seuraavallakin pysähdyspaikalla, kun saavuttiin toiselle sotasankareiden hautausmaalle, jonka täydellinen ristimeri oli sinänsä upea kokemus.


Opastus oli lienee sen verran hyvä, että kaikki tuntuivat ymmärtäneen ainakin suurimman osan ja kaikki olivat vaikuttuneita.

Bussimatka takaisinpäin sujuikin sitten rauhallisesti. Antwerpenin päässä juututtiin liikenneruuhkiin, joissa seistiin puolisen tuntia mateluvauhtia.

Matkaan kuului myös perjantaisten bileiden suunnittelua. Turkkilaiset innostuivat kutsumaan koko porukan heidän matalaan majaansa, mutta tajusivat vasta jälkeenpäin, että 40 ihmistä on vaikea mahduttaa yhteen olohuoneeseen. Perjantaina nähdään, miten käy.

Tässä vielä pari kuvaa hienosta Ieperistä:

Kahvitauolla turkkilaisten ja latvialaisten kanssa.

Pienen Ieperin katumaisemaa.

Pienen Ieperin jokimaisemaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti