Operaatio tumman leivän metsästys

Reilut puolitoista viikkoa takana, mutta valkoinen leipä tulee jo korvista ulos.

Aamupalaksi tuoreita vehnäsämpylöitä, lounaaksi täytettyä patonkia, välipalaksi kolmioleipä ja ehkä illalla vielä vähän sämpylää naamaan.

Joo, ei tullut yllätyksenä, ettei ruisleipää juurikaan ole saatavilla, mutta sen etsintä on silti saanut lähes koomisia piirteitä.

Kämppiksiltä kuulin, että Lidlistä saa kyllä "dark breadia", ja lähdin sinne jo pelkästä mielenkiinnosta katsomaan. Heidän tumma leipänsä osoittautui samaksi venhämössöksi, jossa on muutamia siemeniä joukossa.

Vaihtoehtoja on tarjolla paljon ihan valkoisesta suhteellisen ruskeaan leipään, mutta täysin totuttua mustaa leipää ei löydy mistään.

Turkkilaisyhteisökierroksen opas oli vakuuttunut, että hän kyllä tietää, mistä saa tummaa leipää ja vei meidät suomalaiset kierroksen jälkeen marokkolaiseen leipomoon. Hyllyllä törötti samaa siemenvehnäleipää kuin muuallakin sekä jotain joululimpun näköistä (makeaa?) pullaleipää. Ei natsannut sielläkään siis.

Muut opiskelijat eivät tätä mustan leivän perässä juoksemista ymmärrä, joten aiotaan suunnata lähipäivinä vierailemaan suomalaisen Merimieskirkon kahvilaan, jonka nettisivuilla lupaillaan suomalaista ruokaa. Jos ruisleipää löytyy, täytyy tietenkin tuoda maistiaiset kaikille kummastelijoille.

Tänään supermarketista tehdyt löydöt piristävät edes vähän tätä jatkuvaa valkoisen viljan riemujuhlaa.

Näillä mennään. Näkkäripaketin päällä "tummaa" patonkia.

Vakiokaupastani Delhaizesta löytyi Ryvita-näkkäriä, joka on ihan ok, mutta ei sekään niin tummaa kuin voisi olettaa.

Samalla reissulla mukaan tempautui myös cottage cheesea, eli raejuustoa, joka on toki kaksinkertaisesti rasvaisempaa kuin kotopuolessa. Kuvassa näkyvä maitopurkki on myös tähänastisista kokeiluista lähimpänä suomalaista rasvatonta maitoa.

Maassa maan tavalla, mutta joku raja sentään. Näillä kompromissituotteilla on sentään hyvä jatkaa.