Unkarilainen ilta

Mikäpä täällä on ollessa, kun ruoka kannetaan valmiina nenän eteen! Torstai-iltana Unkarin tytöt ja pojat pisti hösseliks ja kyhäs kokoon unkarilaisen illan ruokineen ja juomineen.

Illan menún pääosaa näytteli unkarilainen perinneruoka, jonka nimeä en tietenkään muista. Koostumukseltaan ruoka muistutti suomalaista makkarakeittoa.

Kahta sorttia makkaraa. Ei oo HK:n Sinistä tarjolla täällä.

Tytöt suunnitteli aterian tarkkaan.

Perunavitsi.

Keitos näytti jopa sivustakatsojasta melko helpolta valmistaa: perunaa, makkaraa, sipulia, paprikaa ja mausteita ja kaikki sekasin. Ja oli hyvää!

Suomalaisemännät jännittää maistamista.

Mutta mites sit juomapuoli? Tarjolla oli Unkarista tuotua paikallista viinaa, palinkaa. Ei ollu mitenkään hirveen mietoa, voin kertoo.

Unkarin poijjaat väittivät, että kyllähän illassa yksinään pullollisen kumoaa, mutta jotenkin tuntu, että pullo riitti aika hyvin meille yhdeksällekin.

Illallinen syötiin viihtyisässä olohuoneessamme.
"Egészségedre!" ei suomalaiseen suuhun tunnu
ihan yhtä helpolta kuin "Kippis".

Palinka, palinka, oot marjani mun.

Illallisen jälkeen päädyttiin tyhjän kämpän bileisiin ranskalaisen luokkatoverimme luo. Asunto oli aika massiivinen, mutta yhtään huonekalua ei ollut vielä ehtinyt paikalle.

Samalla tutustuttiin myös paikalla muutamiin muotialan opiskelijoihin, jotka olivat vasta aloittaneet opintonsa tänä syksynä. Ei oo vissiin mikään ihan läpihuutojuttu päästä tänne paikalliseen Taikkiin, Royal Academy of Fine Artsiin.

Naapureiden häirinnän jälkeen suunnattiin yömyöhällä vielä jo perinteeksi muodostuneeseen Café d'Anversiin, jossa näky tuttu jos toinenkin. Kokonaisuudessaan onnistunut ilta!