Aina ei voi tajuta

Joo. Sitä täällä on jo nyt oppinut arvostamaan, että Suomessa asiat ainakin suunnilleen yleensä hoituvat, vaikka aina kaikesta valitetaankin.

Meidän koululla on kaksi kampusta, joiden väliä ollaan nyt juostu melko ahkeraan. Toisella kampuksella on meidän luokkatilat ja toisella kampuksella hallinto. Erinäisten paperinpyöritysten vuoksi ollaan sahattu näiden kahden alueen väliä kiihtyvällä tahdilla, eikä loppua näytä tulevan.

Tänään sitten vaihteeksi täräytettiin porukalla toisen kampuksen international officeen hakemaan opiskelijakortin korvikkeeksi tarkoitettua paperilappusta. Opiskelijakorttia tarvitsee täällä lähes joka paikassa, mutta meidän kortit eivät ole vielä tulleet tilauksesta neljässä viikossa. Toisaalta korttihan on kiva joululahja sitten aikanaan.

Reilut puoli tuntia odoteltiin, kun toimiston muija sai paprut värkättyä, minkä jälkeen spurtattiin takaisin koululle. Noh, papereissa oli väärät tittelit heitetty meidän koordinaattorin makuun, ja hän pisti paprut uusiksi. Ja sitten taas otettiin puhelua ja sähköpostia ja odoteltiin...

Erinäisten mutkien jälkeen lähdettiin lepuuttamaan hermoja koulun ruokalaan, joka on tästä päivästä lähtien alkanut tarjoilla lounasta.

Ja siinä oli taas show'ta kerrakseen. Tarjolla oli sorttia joka makuun: salaattipöytää, patonkia, perunaa, kalapihviä, ranskalaisia, spaghettia...

Keittolan emännät kertoivat selkeät faktat: lautasen saa ottaa täyteen kolmella eurolla. Lämmintä ruokaa ja salaattia niin paljon kuin mahtuu. Jos ottaa salaattia pienelle lautaselle, se maksaa erikseen. Ainiin, spaghetin kanssa ei voi salaattia yhdistää, vaikka lautaselle mahtuisikin. Pasta pastana, meitä valistettiin.

Niin ja jos haluaa perunaa ja kastiketta, niin se ei käy päinsä. Perunat kuuluvat salaattipöytään eikä niiden yhdistäminen jauhelikastikkeeseen tule kysymykseenkään.

Loppujen lopuksi kolmen euron ateria maksoi 5 euroa ja 10 senttiä. Juomia ei ollut tarjolla lainkaan, koska eihän kukaan juo samaan aikaan kun syö.

Ruoka oli hyvää, ei siinä mitään, mutta ensi kerralla mukaan on pakko ottaa joku mieluiten loogisen päättelyn, ongelmanratkaisun ja astrologian asiantuntija.

Janoisina lähdettiin sitten etsimään jälkiruuaksi kahvilaa, mikä sekin operaatio osoittautui yllättävän hankalaksi. Keskipäivän ranskalaiset & olut -yhdistelmä ei tällä kertaa ollut nirson seurueen mieleen, vaan etsittiin jotain kunnon kahvilaa.

Loppujen lopuksi päädyttiin vanhaan kunnon Panos-ketjuun, jossa etevä tarjoilijatar putsas kolmen sekunnin istumisen jälkeen pöydän nenän edestä ennen kuin kukaan oli kuppia ehtinyt kallistaa. Sinne meni tarjotin servietteineen ja muine tykötarpeineen.

Huomenna sitten uudella tarmolla jatkamaan tätä totuttelua. Eiköhän huomenna taas jo naurata.

Loppuun sunnuntai-illan huumaa kuvina:

Kahvilan metsästys tuotti ongelmia myös sunnuntaina,
joten jouduttiin ylikansalliseen riistäjäfirmaan. Ei tarvii toiste vierailla.

Pyörähdys pikaruokalassa.
Quick & Tasty ei täyttänyt kumpaakaan lupaamaansa.

Saalis puolen tunnin jonottamisen jälkeen.