Antwerpenin arkea

Viime päivät ovat menneet hurjaa vauhtia, vaikka tuntuu, että mitään ei ole tullut tehtyä. Tuntuu siltä, että kaiken alkuhössötyksen jälkeen arki on alkanut rullata.

Alkuviikolle on kuitenkin mahtunut kaikenmoista.

Kämppikset menee ja kämppikset tulee. Ranskalainen, nigerialainen ja filippiiniläinen ottivat ja lähtivät paremmille apajille. Jotta talo ei olisi pelkästään eurooppalaisedustuksessa, paikalle saapui eilen kiinalainen tyttö. Vuokranantajan mukaan lähipäivinä on taloon tulossa myös puolalaisvahvistus.

Patjaoperaatio puolestaan sai jatko-osan, kun viime lauantaina käytiin ostamassa ilmapatja vieraskäyttöön. Puhallettiin patja täyteen ja oltiin iloisia, kunnes noin puolen tunnin jälkeen huomattiin, että patja makasi elottomana lattialla.

Rikkinäinen patja toimitettiin raivon kera maanantaina takaisin liikkeeseen ja saatiin tilalle uusi. Tuolla se nyt töröttää ja tyhjenee vähän hitaammin kuin edeltäjänsä.

Maanantai-iltana keittiössämme jatkui teemaillallisten sarja. Ranskalainen Sandra tuli ja täräytti ranskalaiset sapuskat pöytään: alkuruuaksi porkkanaa dipattuna kermaviiliin tms, pääruokana punaviiniin tehty lihakeitto. Jälkiruuaksi kermaviiliä maisteltiin sokerin kanssa.

Suomalaisen illallisen paineet sen kuin lisääntyvät.

Kuukauden etsityin tuote: kermaviili/rahka/ranskankerma tai mikä onkaan.

Emäntä työssään.

Keittopäivä.

Yhtenä viimeisten päivien teemana on ollut myös älytön säätäminen matkasuunnitelmien kera. Tänä lauantaina lähdetään pohjoisen Venetsiaksikin kehaistuun Bryggeen. Parin viikon päästä suuntaamme niin ikään pohjoisen Venetsiaksi kehaistuun Amsterdamiin muutamaksi päiväksi.

Nyt kuitenkin ruuanlaittoon, siivoamaan ja asioita hoitamaan kaupungille. Tätä on kai arki.

Pubcrawl

Oli taas juhlaa kerrakseen lauantaina.

Ilta aloitettiin juhlimalla Mikon synttäreitä meillä. Juhlakalu oli näennäisen tyytyväinen saamaansa shottirulettiin:


Hetki kilisteltyämme lähdettiin valumaan kohti illan seuraavaa etappia, pubcrawlia. Erasmus-organisaation järjestämän kiertueen ideana oli tehdä kaupungin pubeja tutuksi.

Järjestely ei kuitenkaan ollut ehkä ihan loppuun asti harkittu. Kun arviolta sata erasmusta tunkesi samaan aikaan samaan pieneen kuppilaan, oli tunnelma jokseenkin tiivis. Muuta ohjelmaa ei sitten ollutkaan kuin ostaa tunnin ajan edullista olutta kussakin ravintelissa.

Parasta antia olikin taas uusien (ja vanhojen) naamojen tapaaminen!

Tällä tatuoinnilla pääsee mihin tahansa.

Yllättäen porukasta löytyi myös naapuri!
Sävel oli oitis yhteinen virolaisen Merilin kanssa.

Myös synttärisankari löysi kadonneen kaksoisveljensä. Mikko ei olekaan
kaupungin ainut viikinki, vaan kunnian jakaa skotlantilainen Adam.

Vettä tuli noin 65 minuuttia tunnissa tuona iltana, mutta ei paljon haitannut.

Italian likka pisti synttärisankarin koetukselle.

Turkin kaunottaria ei pahemmin epäedustavina näe.

Neljännen kuppilan jälkeen eksyttiin sit muusta porukasta ja parinkymmenen hengen tiimin voimin lähdettiin paikalliseen rokkibaariin. Vähän oli sellanen fiilis, että siellä ei hevisaurukset hirveen hyvällä katellu moista teinijengiä.

Tuttuja löytyi kuitenkin myös sieltä:

Unkarilainen ilta

Mikäpä täällä on ollessa, kun ruoka kannetaan valmiina nenän eteen! Torstai-iltana Unkarin tytöt ja pojat pisti hösseliks ja kyhäs kokoon unkarilaisen illan ruokineen ja juomineen.

Illan menún pääosaa näytteli unkarilainen perinneruoka, jonka nimeä en tietenkään muista. Koostumukseltaan ruoka muistutti suomalaista makkarakeittoa.

Kahta sorttia makkaraa. Ei oo HK:n Sinistä tarjolla täällä.

Tytöt suunnitteli aterian tarkkaan.

Perunavitsi.

Keitos näytti jopa sivustakatsojasta melko helpolta valmistaa: perunaa, makkaraa, sipulia, paprikaa ja mausteita ja kaikki sekasin. Ja oli hyvää!

Suomalaisemännät jännittää maistamista.

Mutta mites sit juomapuoli? Tarjolla oli Unkarista tuotua paikallista viinaa, palinkaa. Ei ollu mitenkään hirveen mietoa, voin kertoo.

Unkarin poijjaat väittivät, että kyllähän illassa yksinään pullollisen kumoaa, mutta jotenkin tuntu, että pullo riitti aika hyvin meille yhdeksällekin.

Illallinen syötiin viihtyisässä olohuoneessamme.
"Egészségedre!" ei suomalaiseen suuhun tunnu
ihan yhtä helpolta kuin "Kippis".

Palinka, palinka, oot marjani mun.

Illallisen jälkeen päädyttiin tyhjän kämpän bileisiin ranskalaisen luokkatoverimme luo. Asunto oli aika massiivinen, mutta yhtään huonekalua ei ollut vielä ehtinyt paikalle.

Samalla tutustuttiin myös paikalla muutamiin muotialan opiskelijoihin, jotka olivat vasta aloittaneet opintonsa tänä syksynä. Ei oo vissiin mikään ihan läpihuutojuttu päästä tänne paikalliseen Taikkiin, Royal Academy of Fine Artsiin.

Naapureiden häirinnän jälkeen suunnattiin yömyöhällä vielä jo perinteeksi muodostuneeseen Café d'Anversiin, jossa näky tuttu jos toinenkin. Kokonaisuudessaan onnistunut ilta!

Keilausturnaus

Ensimmäinen oikea kouluviikko ei ole paljon rasittanut. Muutamia tunteja päivässä ja lähinnä sellaista alkupoljentoa.

Läksyjen tekoon ei siis pahemmin aikaa tuhlaudu, joten iltaisin on aikaa tehdä oikeastaan mitä ikinä keksii.

Keskiviikkona keksittiin, että lähetään keilaamaan. Perinteiseen tapaan mukaanlähtijöitä oli sankka joukko, mutta loppujen lopuksi paikalle päätyi 5x suomalainen ja 3x unkarilainen. Ehkä ei olla vaan suosiossa.

Hyvä ilta kerrassaan! Tällä kertaa kuvat kertokoot enemmän kuin 9629962 sanaa.

Pistetilanne arvelutti ekalla kierroksella miesten sarjassa.

Olli iskee kaatoa kehiin.

Tanssikengät vaikeutti jonnin verran täydellistä suoritusta.

Kuvasta näkyy, kenellä kierros meni hyvin, kenellä ei.

Naisten sarjassa taisto ei ollut yhtä verinen.

Ja sit muutama euro pöytäfutikseen.

Lämmin syysilta päättyi ulkona nautittuun kebab-ateriaan
itämaisilla tanssiliikkeillä höystettynä.

Patjan surullinen tarina

Eräänä päivänä kämppis valitti omasta patjastaan vuokranantajalle. Vuokranantaja toimitti hänelle uuden patjan ja vanha siirrettiin käytävään odottamaan päivää seuraavaa.

Silloin päätettiin, että hieman kovajousisesta patjasta on kaikesta huolimatta hyvin vieraspatjaksi, ja patja siirrettiin mun huoneeseen palvelemaan talon asukkaiden mahdollisia vieraita kutakin vuorollaan.

Tänään sitten vuokranantaja ryysäsi sisään ja sanoi, että nyt se lähti. Huomenaamulla roskisauto tulee keräämään kaikki vuoden aikana nurkkiin kerääntyneet jäänteet ja kaikki pitää nyt heittää kadulle.

Yritettiin ehdottaa, että voidaanko patja pitää, mutta muija pysyi tiukkana: patja lähtee tai me maksetaan siitä. Suuri roskapäivä on vain kerran vuodessa ja muuten sen kuljettaminen tulee kalliiksi.

Kaikkia kiukutti hyvänä leffankatselualustana toimineen patjan kohtalo ja iltapäivän puntaroituamme illalla tehtiin keittiössä uusi sotasuunnitelma: haetaan patja takaisin ja piilotetaan se.

Yhdeltä istumalta juostiin portaat alas ja kadulle: tyhjä. Joku oli pöllinyt patjamme. Kello lähenteli iltakymmentä, mutta päätettiin raivopäissämme lähteä etsimään patjaa.

Sohvaa, tuolia, telkkaria, ostoskärryä...

Kaikkea ihmisillä näyttää olevan nurkissaan...

... mutta ei jälkeäkään patjasta.

Liikkeellä oli paljon muitakin dyykkareita. Parhaat tavarat kelpasivat uusiokäyttöön passelisti. Paras vaihtoehto, joka löydettiin, oli nahkasohvan istuintyynyt, mutta ei niistä patjaksi ole.

Apeina palattiin kotiin suuren tappion kärsineenä. Torstaina järjestetään muistotilaisuus hyvin palvelleelle patjalle. Tervetuloa ottamaan osaa.

Aina ei voi tajuta

Joo. Sitä täällä on jo nyt oppinut arvostamaan, että Suomessa asiat ainakin suunnilleen yleensä hoituvat, vaikka aina kaikesta valitetaankin.

Meidän koululla on kaksi kampusta, joiden väliä ollaan nyt juostu melko ahkeraan. Toisella kampuksella on meidän luokkatilat ja toisella kampuksella hallinto. Erinäisten paperinpyöritysten vuoksi ollaan sahattu näiden kahden alueen väliä kiihtyvällä tahdilla, eikä loppua näytä tulevan.

Tänään sitten vaihteeksi täräytettiin porukalla toisen kampuksen international officeen hakemaan opiskelijakortin korvikkeeksi tarkoitettua paperilappusta. Opiskelijakorttia tarvitsee täällä lähes joka paikassa, mutta meidän kortit eivät ole vielä tulleet tilauksesta neljässä viikossa. Toisaalta korttihan on kiva joululahja sitten aikanaan.

Reilut puoli tuntia odoteltiin, kun toimiston muija sai paprut värkättyä, minkä jälkeen spurtattiin takaisin koululle. Noh, papereissa oli väärät tittelit heitetty meidän koordinaattorin makuun, ja hän pisti paprut uusiksi. Ja sitten taas otettiin puhelua ja sähköpostia ja odoteltiin...

Erinäisten mutkien jälkeen lähdettiin lepuuttamaan hermoja koulun ruokalaan, joka on tästä päivästä lähtien alkanut tarjoilla lounasta.

Ja siinä oli taas show'ta kerrakseen. Tarjolla oli sorttia joka makuun: salaattipöytää, patonkia, perunaa, kalapihviä, ranskalaisia, spaghettia...

Keittolan emännät kertoivat selkeät faktat: lautasen saa ottaa täyteen kolmella eurolla. Lämmintä ruokaa ja salaattia niin paljon kuin mahtuu. Jos ottaa salaattia pienelle lautaselle, se maksaa erikseen. Ainiin, spaghetin kanssa ei voi salaattia yhdistää, vaikka lautaselle mahtuisikin. Pasta pastana, meitä valistettiin.

Niin ja jos haluaa perunaa ja kastiketta, niin se ei käy päinsä. Perunat kuuluvat salaattipöytään eikä niiden yhdistäminen jauhelikastikkeeseen tule kysymykseenkään.

Loppujen lopuksi kolmen euron ateria maksoi 5 euroa ja 10 senttiä. Juomia ei ollut tarjolla lainkaan, koska eihän kukaan juo samaan aikaan kun syö.

Ruoka oli hyvää, ei siinä mitään, mutta ensi kerralla mukaan on pakko ottaa joku mieluiten loogisen päättelyn, ongelmanratkaisun ja astrologian asiantuntija.

Janoisina lähdettiin sitten etsimään jälkiruuaksi kahvilaa, mikä sekin operaatio osoittautui yllättävän hankalaksi. Keskipäivän ranskalaiset & olut -yhdistelmä ei tällä kertaa ollut nirson seurueen mieleen, vaan etsittiin jotain kunnon kahvilaa.

Loppujen lopuksi päädyttiin vanhaan kunnon Panos-ketjuun, jossa etevä tarjoilijatar putsas kolmen sekunnin istumisen jälkeen pöydän nenän edestä ennen kuin kukaan oli kuppia ehtinyt kallistaa. Sinne meni tarjotin servietteineen ja muine tykötarpeineen.

Huomenna sitten uudella tarmolla jatkamaan tätä totuttelua. Eiköhän huomenna taas jo naurata.

Loppuun sunnuntai-illan huumaa kuvina:

Kahvilan metsästys tuotti ongelmia myös sunnuntaina,
joten jouduttiin ylikansalliseen riistäjäfirmaan. Ei tarvii toiste vierailla.

Pyörähdys pikaruokalassa.
Quick & Tasty ei täyttänyt kumpaakaan lupaamaansa.

Saalis puolen tunnin jonottamisen jälkeen.

I'm from Finland

Vajaan kuukauden aikana täällä on tullut juteltua kymmenien ihmisten kanssa. Opiskelukavereita, belgialaisia, asiakaspalvelijoita, opettajia ja muita sattumalta tavattuja ihmisiä, joiden kanssa on edes muutama sana vaihdettu.

Monissa keskusteluissa on noussut huvittavia ja ehkä yllättäviäkin oletuksia, kommentteja tai kysymyksiä Suomesta ja suomalaisuudesta. Päätin kerätä niistä muutamia muistamiani ylös.

1. Sun on pakko olla jostain Skandinaviasta, koska sulla on tollainen skandinavinen aksentti puheessa. Ehkä Ruotsista?

Tähän kysymykseen ja olettamukseen olen törmännyt ehkä eniten. Sen kuulemma vain kuulee, että ollaan pohjoisesta.

2. Suomessa on varmaan nyt tosi kylmä?

Ei auta, vaikka vastaa, että itse asiassa Suomessa on ainakin säätiedotusten mukaan tällä hetkellä ihan samanlainen ilma kuin täällä. Toisaalta täällä on nyt kuulemma vuodenaikaan nähden jopa harvinaisen viileää. Yleisolettamuksena on kuitenkin, että Suomessa on tähän aikaan viis metriä lunta ja jääkarhut ovat täyttäneet Helsingin kadut.

3. Miksi ihmeessä halusit tulla Belgiaan vaihtoon?

No niinhän mekin kysytään ulkomaalaisilta vaihtareilta, jotka tulevat Suomeen. Selitykset Belgian keskeisestä sijainnista Euroopassa ym lässyttäminen saa kuitenkin täkäläiset lähinnä pyörittelemään silmiään ja katsomaan säälivästi.

4. Suomen kieli kuulostaa niin huvittavalta!

Lukuisat vokaalit saavat ulkomaalaisten mielestä meidän kielen kuulostamaan koomiselta.

5. Miksi teidän pitää opiskella ruotsia koulussa?

Monia on hämmästyttänyt Suomen kaksikielisyys ja historia. Sympatiapisteitä on herunut, kun olen kertonut, että ruotsia on pakko opiskella, vaikka kukaan ei siitä tykkää.

6. Joulupukki, Nokia, Kimi Räikkönen, Nightwish, HIM, saunomisen MM-kilpailut...

Kun tulee puhe siitä, mitä muunmaalaiset tietävät Suomesta, kaikki tuntuvat tuntevan nämä.

7. Miten te voitte juoda maitoa ruuan kanssa?

Kylmän maidon juominen ruuan kanssa aiheuttaa edelleen kohua meidän yhteiskeittiössä. Muiden mielestä on erittäin kummallista juoda maitoa minkään ruuan kanssa, eikä etenkään pastan tai minkään sellaisen kanssa, mikä sisältää tomaattia.

8. Perunat ja jauhelihakastike?

Kämppikset eivät olleet myöskään koskaan nähneet, että jauhelihakastiketta voi syödä perunan kanssa. Pasta bolognese sen olla pitäisi.

9. En olet käynyt Suomessa, mutta Ruotsissa/Norjassa kyllä. Mutta olen kuullut, että Suomi on tosi kaunis ja haluaisin kyllä päästä käymään!

Suomi ei selkeästi matkailumaana pahemmin vedä. Moni on käynyt naapurimaissa, mutta meidän puolelle Itämerta ei toistaiseksi tavatuista ihmisistä ole kukaan eksynyt.

10. Sanat "kiitos" ja "kippis" kuulostavat ihan samalta sanalta.

Totta, en oo ikinä tullu ajatelleeks!

Kippis ja kulaus - koulu alkoi

"Huomenta Belgia!"'

Tänään se alkoi. Nimittäin se "oikea opiskelu". Tervetuliaispäivä ei ollu tyypillinen suomalaisen koulumaailman harmauteen tottuneelle: koulun piha oli muuttunut ulkoilmadiskoa muistuttavaksi alueeksi, jolla dj soitti kunnon nuorisojytää ja paikallinen opiskelijajärjestö tarjoili skumppaa heti aamutuimaan.

Sinnehän mekin tietenkin ryysättiin oitis kuohuviiniä siemailemaan ja pikkusuolaisia maistelemaan. Osa väestä kärsi vielä vähän eilisestä opiskelijaillasta.


Alkuinnostuksen jälkeen siirryttiinkin sitten hieman tutumpiin tunnelmiin, eli pitkästymään perinteiseen lukuvuoden aloitusinfoon. Luentosalin edessä kävi tervehdyksensä heittämässä henkilö jos toinenkin ja taas tuli säkeittäin esitettä, mainosta ja avainnauhaa toisen perään. Näistä voi kohta koota näyttelyn.

Meitä Erasmus-vaihtareita huoltava järjestö ESN kävi esittelemässä omia rientojaan, joita näyttää riittävän syksyn ajalle ihan mukavasti. Ilmeisesti tässä kaupungissa ei ole päivää, jolloin jossain ei olisi tarjolla bileitä.

Viimeisenä mutta vähäisimpänä meitä opasti paikallinen konstaapeli, joka heitti tiukat faktat tiskiin: kaupungissa ei ole sallittua esiintyä päihtyneenä, metelöidä öiseen aikaan, virtsata kadulle eikä vandalisoida kaupungin omaisuutta. Nämä tiedothan tulivat täysin yllättäen ja pyytämättä.

Todettiinkin, että vähän liian myöhään taisi tulla tämä tietoisku - kaikkia sääntöjä on jo rikottu ainakin jollain tavalla.

Selvitin myös syksyn opinnot ja aika mukavalta näyttää. Päätin joutessani jättää pari kurssia käymättä, minkä ansiosta viikon lukujärjestys vaikuttaa jokseenkin siedettävältä.

Uusista luokkatovereista tuli tutustuttua ainakin Hollannin poikiin ja ranskalaiseen tyttöön. Muuten uudet naamat jäivät vielä aika etäisiksi, koska jotenkin sosiaalisuuskiintiö tuntui hetkellisesti olevan melko täynnä, ja niinpä päätin painua kotiin olemaan hiljaa.

Maanantaina sitten uudella innolla väijymään, että minkälaista porukkaa siellä oikeasti onkaan.

Tiskijukka heittää settiä nuorisolle.

Siel oli skumppatarjoilu. (Kuvat pöllitty Tanjalta. Häpee.)

Graduation. Eiku.

Hollannin kielikurssi on nyt sitten lusittu. Tiistaina vetästiin läpi suullinen koe ja keskiviikkona kirjallinen. Melko helppoja oli molemmat, joten suhteellisen helpolla (toivottavasti) 8 opintopistettä irtoaa.

Myös Belgian kulttuurikurssi huipentui eilen 20 minuutin mittaisiin ryhmäesitelmiin. Oma ryhmäni esitteli kuuluisan belgialaistaiteilijan Rubensin elämää ja muutenkin kaupunkia. Tuossakaan ei kauaa nokka tuhissu, kun parissa tunnissa heitettiin Powerpointit kasaan ja posotettiin menemään.

Eilen piti sit toki juhlistaa "valmistujaisia".

Läskit osti juhlan kunniaks munkit.

Carlotta äänestettiin lehdistön ihannetytöksi esitelmän valovoimaisena tähtenä.

Kielikurssin loppukaneetiksi koulu järjesti eilen myös vastaanoton Europe Directissa, Euroopan komission mestoilla. Opettajat pisti pöydän koreaksi ja yhteistuumin juotiin belgialaista olutta ja syötiin patonkia. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Tyhjältä pöydältä lähdettiin.

Ja täyteen pöytään päädyttiin. Samalla vaihtu näköjään suurin osa pöytäseurueestaki.

Europe Directissa kreisibailaamassa kera opettajien.

Ja toisessa kuppilassa.

Ilta jatkui meidän kämpillä mm. yhteislaulun merkeissä. Siinä oli sit samalla ilmaista viihdettä myös naapureille.

Vaiherikkaan illan jälkeen päädyttiin tervehtimään vanhaa ystäväämme, kantakapakkamme baarimikkoa Juria. Heppu oli itse viettämässä vapaailtaa tiskin tällä puolen, mutta muisti meidät toki nimeltä.

Jälleennäkemisen riemusta hän päätti täräyttää myös meidän iloksi oman maamme musiikkia ja ämyreistä alkoi soida Abban Waterloo.

Ihan kaikkea ei voi toki muistaa. Menihän se kuitenkin sinne päin.

Mikä hygieniapassi?

Belgia ei ole oikea maa pöpökammoiselle.

Vajaan kolmen viikon aikana olen tehnyt myös sellaisen huomion, että täällä hygienia ei ole ihan samalla tasolla kuin Suomessa.

Liekö Suomi sitten ylihysteerinen pöpökammoyhteiskunta, mutta täällä ei ole niin justiinsa.

Esimerkiksi jokaisen kulman vallannut Panos myy patonkeja, joihin voi valita mieleisensä täytteet. Myyjät täyttävät iloisesti patongit paljain käsin ilman turhia pihtejä tai kumihanskoja ja usein vielä rahastavat perään. Samaa näkee suurimmassa osassa ruokapaikoista: parhaat työvälineet ovat omat kädet.

Vessan puolella ei olla myöskään lähdetty pröystäilemään. Ainakin opiskelija-asuntojen wc:n varustukseen kuuluu harvoin lavuaari. Meillä vessasta juostaan omaan huoneeseen pesemään kädet omassa lavuaarissa.

Huussissa voi asioida pari ihmistä samaan aikaan, kun toiset ovat suihkussa.

Kuten monissa maissa on tapana, myös täällä yleiset vessat ovat vallanneet rahastajamammat, jotka kynivät wc-käynnistä yleensä 30-50 senttiä.

Ilman rahastajamammoja olevilta yleishuusseilta onkin turha odottaa siisteyttä saati käsisaippuaa. Moni baari lienee säästänyt saippuaan kuluvan rahan, jotta oluttuopin saisi vähän halvemmalla.

Tän vahdin ohi ei oo asiaa ilman hynää.

Yhden lavuaarin ratkaisu pitää turhat likaiset tiskit pois altaasta.

Itseäni tämä suomalaiseen makuun jopa likainen meininki ei ole paljon haitannut. Ainakaan toistaiseks ei oo tarvinnut pahemmin vessassa juosta epäpuhtauden takia. Kop kop.

Liikunnan sietämätön vaikeus

Tähän on tultu, etten enää muista, oliko muuta välipalaa olemassa ku patonki, sipsit ja suklaa. Sama näkyy myös vaatteissa, jotka ovat kutistuneet yllättäen lienee itsepalvelupesulan vuoksi?

Vaikka joka päivä on tullut käveltyä varmaan 10 kilometriä, tuntuu siltä, että liikuntaa pitäisi saada lisää. Eilen kävinkin kaupunginpuistossa juoksemassa sunnuntai-iltapäivää viettävien juutalaisten, skeittareiden, puistodokujen, citykanien ja joutsenten välissä. Tänään lähdetään varmaan kämppisten kanssa uusinnalle.

Puisto on ainakin tietääkseni kaupungin ainoa paikka, jossa pystyy juoksemaan hiekkapohjalla, eikä paikka ole liian kaukana.

Viime viikolla käytiin myös suomalaisten kanssa hampurilaisähkymorkkiksissamme tarkastamassa läheisen kuntosalin palvelut. Aikomuksena oli vain käydä vilkaisemassa hinnastoa, mutta liukuportaiden yläpäässä huomattiin, että sieltä ei pääsekään pois ilman sisään menemistä.

Siinä sitä sit hetken päästä nökötettiin kaljamahaisen kuntosalijehun toimistossa kuulemassa uskomatonta liittymistarjousta, joka oli räätälöity juuri meille.

Vajaalla 60 eurolla kuussa olisi päässyt kuntoilemaan aina zumbatunneista sisäpeliurheiluun asti. Eikä mitään sitoutumisia tai muita maksuja, mitä nyt aloitusmaksua jonnin verran ja sitoutuminen vuodeksi. Mutta vaihtareiden sopimuksissa voi kuulemma aina vähän joustaa.

Äijä ei itse ollut mikään yrityksen edustusmaskotti. Hän näytti lähinnä siltä, että oli harrastanut viimeiset kymmenen vuotta urheilua lähinnä telkkarin välityksellä.

Pelättiin, että ukko lämäsee samoin tein meidät kulta-asiakkaiksi, mutta jotenkin päästiin poistumaan paikalta ja luvattiin, että palaillaan asiaan.

Ilmeisesti täällä ei siis voi käydä salilla panttaamatta oitis koko omaisuuttaan kuntoklubille.

Vaan nyt täytyy joutaa harjoittelemaan hollantia. Huomenna on vuorossa hollannin suullinen koe ja keskiviikkona kirjallinen. Katellaan, josko niistä sit päivittäis jotain syssymmällä.

Aamu Antwerpenissa. Täräytin otoksen eräänä viileänä
ja sumuisena aamuna matkalla kouluun.
Kuva ei liity mitenkään kuntoiluun, mut kuhan iskin menemään.

Kreisibailaustorstai

Torstai on toivoa täynnä ainakin täällä. Torstai-illat ovat virallisia opiskelijailtoja, koska kaikkiin yökerhoihin on vapaa sisäänpääsy.

Päätettiinkin lähteä vilkasemaan kaupungin kuuluisin yökerho, Café D'Anvers kera parinkymmenen muun vaihtarin.

Cafe D'Anvers sijaitsee Amsterdamista kopioidulla Punaisten lyhtyjen alueella, joka oli jo pelkästään kokemus. Alue on täynnä näyteikkunoita, joissa seisoo eukkoa alusvaatteisillaan varmasti jokaiseen makuun. Toki yritettiin valokuvata, mutta nopeasti pääsivät livahtamaan karkuun, eikä toi kameran tehokaan oikeen riittänyt.

Huomaa takana punainen lyhty.

Ja hauskaahan oli taas! Yökerhojen aukioloaikoja ei oo suunniteltu tosin ihan kouluaamuja silmällä pitäen: viikolla baarit sulkeutuvat klo 06.00 ja viikonloppuisin juhlia voi 07.30 asti.

8.45 alkavalle hollannin tunnille ehdittiin kuitenkin, ja tankattiin sit koko aamupäivä ruokatarvikkeita hollannin kielellä.

"Hauska?"

Suomi-Portugali kreisibailaa.

Parin tunnin yöunista huolimatta päätettiin vielä vastuullisesti suorittaa yksi kulttuurikurssiin kuuluvista tehtävistä ja täräytettiin iltapäivällä muotimuseoon. Vähän vetäs yli hilseen toi muodin maailma kyllä. Esillä oli muutama sata erilaista hattua, joista jokainen muistutti lähinnä vappuna puettavia vitsitamineita.

Aiheesta täytyisi myöhemmin kirjoittaa 500 sanan raportti, jossa kuvailee tunnelmiaan museosta. Ei oo hirveen monipuolista sanottavaa, mut tulipahan käytyä.

Roskapuhetta

Eräs suurimmista arkipäivän päänvaivoista täällä on ollut jätekulttuuri ja kierrättäminen. Vaikuttaa vähän siltä, että kukaan ei tiedä, mitä roskia mihinkin pussiin laitetaan.

Meidän keittiön roskikset näyttävät tältä:

Todennäköisyys oikeaan osumiseen on 50 prosenttia.

Valkoinen ja sininen pussi. Värit tarkoittavat sitä, että siniseen heitetään kaikki muovipullot, metallipurkit sekä pakkauspahvit (?). Kaikki loput tungetaan surutta valkoiseen, jossa lukeekin kuvaavasti Rest.

Täydet roskapussit viedään alakerran varastohuoneeseen tuomaan kotoisaa tuoksua eteiseen. Joka maanantai vuokranantaja tulee illalla ja viskaisee täydet pussit kadulle odottamaan tiistaisin tulevaa roska-autoa. Maanantai-iltaisin näillä kulmilla jalkakäytävät näyttävät melko pirtsakoilta, kun jokainen talous on raahannut viikon aarteensa kaikkien näkyville.

Tyylinäyte erään kerrostalon oven edestä.

Pakkaa sekoittaa se, että joillain julkisilla paikoilla esiintyy myös keltaista ja vihreää roskapussia, jotka ovat ilmeisesti paperille ja biojätteelle. Vaihtareiden keskuudessa kulkee myös urbaanilegenda, että väärään roskikseen laittamisesta sakotetaan ankarasti.

Kysyin vuokraemännältä, että mihin tyhjät lasipurkit ja -pullot on tarkoitus heittää, johon hän vastasi, että no tietysti valkoiseen, eli restiin. Toisaalta lasinkeräyksiä näkee katujen kulmissa, joten ei lienee ainakaan väärin ole sinnekään pulloja viedä.

Jotta vaihtoehtoja olisi jokaiseen makuun, pullot saa myös halutessaan palauttaa kauppaan. Ilmeisesti niistä ei saa mitään panttia, mutta jos pullosäkkien kantaminen selkä vääränä keskustan markettiin kiinnostaa, niin mikä ettei!

Että tällasta tänään.