StuDay

Ilma suosi kerrankin!

Olipahan taas torstai!

Eikä mikään normi torstai. 30. päivä oli lähes täkäläiseksi pyhäpäiväksi luokiteltava opiskelijoiden lukuvuoden virallinen aloitusjuhla.

Sen kunniaksi kotikaupungissamme järjestettiin StuDay-tapahtuma, keskellä kaupunkia järjestettävä festari. Huokeaan euron hintaan päästiin katsomaan paikallisia bändejä, riehumaan karusellissa ja ostamaan kallista olutta ja ranskalaisia.

Kaikilla oli iltapäiväluennot peruttu tämän kunniakkaan juhlan vuoksi, ja niinpä suunnattiin juhlapaikalle jo hyvissä ajoin ennen neljää.

Turvatarkastus ei ollut samaa luokkaa kuin
Suomen festareilla. Nää kai luottaa ihmisiin.

Monien muiden huvitusten lisäksi paikalla oli karuselli!
Vauhti ei päätä huimannut, mutta tulipahan pyörittyä!

Unkariinoo ja ranskalaista pyörimässä.

Festarivieraita viihdytti myös paikallinen kilipukki.
Hänen kanssa oli ystävystyttävä väistämättä.

Festarit ei oo mitään ilman tatuointeja. Lähdettiin Siirin
kanssa ottamaan Coca Cola -muijalta tatskat. Komeet oli.

Tatuointitaiteilija pistää parastaan.

Tulos oli huikea. Ei oo häpee olla upee.

Ja sit nautittiin tietenkin musiikista. Bändiä oli joka makuun. Paikalliset kertoivat suu vaahdossa, kuinka eräänkin bändin basisti on meidän koulussa! Täytyy ens kerralla koulussa yrittää bongata julkkiksia.

Henk.koht. suosikiksi nousi kuitenki eräs Merdan Taplak Orkester, joka jollain tavalla muistutti Suomen Eläkeläisiä. Torvineen kaikkineen orkesteri pisti yleisön villiks ja loppuajasta mekin osattiin jo huutaa jokaisen biisin välissä "Merdan --- Taplak --- ORKESTER!!".

Merdanit vetää.

Paikallisillakin oli hauskaa. Aina aurinkoiset
student buddymme ja Turkin poika Feo.

Kahdeksan aikoihin konsertti loppui ja lähdettiin suuntaamaan eteenpäin. Ruokailun kautta päädyttiin Tanjan kämpille suomalais-hollantilais-latvialaisjoukolla. Emäntä oli tyytyväinen, kun myös naapurit paukkasivat mukaan karkeloon.

Takapakki koettiin paikallisen yökerhon ovella, kun meille tylysti lausuttiin, että sisään ei tulla ilman jäsenkorttia. No, siinä sit tuumattiin, että eipä ois haluttukaan ja päädyttiin viereisen pubin terassille viettämään syysyötä.

Keskustelu aaltoili aina suomen ja ruotsin kielten eroista ja samanlaisuuksista italialaiseen musiikkiin. Italian tytöt yhty Kari Tapion Olen suomalainen -kappaleeseen innolla ja ihmetteli, että eikö meillä Suomessa ole mitään omaa, kun pitää biisitkin varastaa? Samaa ihmettelen itsekin.

Poikain kans vallattiin Tanjan kämppä. Kyytiä sai myös rukousmatto.

Torstai oli siis taas toimintaa täynnä. Perjantain perinteinen hiljaiselo jatkui tänään kouluhommia tehden ja lataamalla akkuja huomiseen: huomenna lähdetään suorittamaan ensimmäinen osa sarjastamme "Kotiseutu tutuksi".

Matkan kohteena on keskiaikainen kaupunki Brugge, johon posotetaan aamuseltaan junalla. Tiimiin on lähdössä ainakin 11 hengen porukka, joten toimintaa lienee jälleen luvassa.

Loppuun tyylinäyte Merdan Taplak Orkesterin menosta: