Pitkä viikonloppu

Lukujärjestys näyttää tällä hetkellä siltä, että luentoja ei ole perjantaisin eikä maanantaisin. Jos ei siis mitään ryhmätyötä tai muuta työskentelyä satu, viikonloput alkavat täällä torstai-iltaisin.

Parasta on tietenkin se, että neljän päivän viikonloppuna ehtii viettämään vapaa-aikaa erilaisten aktiviteettien merkeissä.

Jo perinteiseksi muodostuneet torstai-iltamat järjestettiin tietenkin jälleen. Tällä kertaa kutsuin porukkaa meille ja täällähän sitä sit istuttiin ringissä pienessä huoneessani. Paikalle pamahti perinteisten muutaman suomalaisen lisäksi myös naapurin Renata sekä Portugalin tytöt ja Hollannin pojat.

Voin kertoa, että koossa oli sellainen porukka, että vitsi lensi ja nauru raikas!

Richard, Patricia ja Tanja viihdyttävät yleisöä.

Jourdain ja Karina kera malliposeerausten.

Ja nyt kävi niin, että ilta vei karaokebaariin. Sketsiksihän se meininki meni. Siellä kävi jokainen lavalla vuorollaan häpäsemässä itsensä. Tanjan kanssa kirjaimellisesti myös varastettiin show, kun joku paikallinen emäntä veti väärin kotimaisen Sunrise Avenuen Fairytale gone badin. Sitä ei voinut sivusta seurata, vaan lavalle oli rynnättävä näyttämään, miten se homma toimii.

Paikalle putkahti myös koulusta tuttu belgialainen Sofie ja hänen muutama ystävänsä. Ja niin veivät vaihtarit viattomat paikalliset opiskelijat pahoille teille, kun juhlahumu jatkui pikkutunneille asti.

Backstreet Boys. Eiku.

Ja ketä meit nyt oli. Huomaa uusi portugalilainen frisyyrini sekä imagolasit.

Perjantaina meininki vaihtui sitten turistiopastukseen. Turun koulukaverimme Tuuli tuli käymään ja porukalla kierrettiin kaupungin nähtävyydet esittelemässä kuin paikalliset konsanaan.

Ilta huipentui Siirin ja Jourdainin luona järjestettyyn spaghetti-illalliseen kera ruisleivän (kiitos Tuulin).

Harvinaista herkkua.

Kokki iski taas parastaan!

Ja sit tuli vettä.

Ihan aina täällä ei pelkästään juhlita, vaikka siltä saattaa vaikuttaakin. Viikonloppun mahtui ihan normaaliakin elämää, kuten siivoamista, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Lauantain ohjelmistossa oli myös Suomen lehdistöä kuohuttaneen Homoilta-keskustelun vahtaaminen Areenalta. Olihan se. Aikamoista.

Sunnuntaina vetäsin pirilenkkarit jalkaan heti aamutuimaan ja päätin lähteä vilkaisemaan jotain uutta osaa kaupungista.

Väittävät, että Antwerpenin satama on Rotterdamin jälkeen Euroopan vilkkain satama. En kyl muista, onko tää totuus. Joka tapauksessa, päätin lähteä tsekkaamaan sataman.

Alue oli niin valtava, että enhän mä jaksanut kävellä puolessatoista tunnissa kuin satama-altaiden alkupäähän. Muutenkin havaitsin, että ei teollisuussatama mitenkään erityisen silmää hivelevä kokemus ole. Tulipahan kuitenkin käytyä!

Nyt ollaan kaukana!

Vielä on vihreetä.

Hiljast o. Ei näkyny Siljaa eikä Viikkaria.

Siin sitä on sit purkkia kerrakseen.

Siellä se loistaa: Antwerpen.