Halloween Jenkkilän malliin

Noni, nyt on sit Halloween juhlittu, trickattu ja treatattu.

Ja kyllä oli komeet parteet! Koskaan en oo liiemmin tätä juhlaa arvostanu, mut ans olla ku tuli kutsu juhlistaa Halloweenia kera yhdysvaltalaisten, ni johan lähti.

Kostyymit näytti alkujaan tältä:

Siin on taas Suomi edustettuna. Ei oo häpee olla häpee.

Ilta tosiaan alkoi Lizin ja Mirandan kämpillä, johon asunnon koon vuoksi oli valikoitunut pieni, mutta sitäkin kovempi valiojoukko. Halloweenhan on tunnetusti jenkeille lähes joulun veroinen kansanjuhla, joten pelit ja vehkeet oli sen mukaset.

Ensimmäisenä pistettiin heitelleen pingispalloja tyhjiin kertakäyttömukeihin. Säännöt ymmärsin ehkä noin 46 sekuntia ennen pelin loppumista.

Mukit muodossaan.

Vasemmalla taistelutiimi. Taustalla cheerleadaamassa Tiffany ja Jourdain.

Tytöt oli pistäny kämpän koreaks ja tarjoilutki oli kohdillaan. Mikäs siinä siis. Iltaa jatkettiin ratkiriemukkaalla flip cup -pelillä, jossa viestikilpailun tavoin juotiin kuppi tyhjäksi ja yritettiin saada se heittämällä jäämään pystyyn pöydälle. Loppuillan kruunasi myös jenkkileffoista tuttu beer bong, jossa letkulla iskettiin nestettä menemään. Aikamoista.

Yhdysvaltalais-belgialais-latvialaisedustusta.

Miss Canada ja perintöprisenssat.

Totaalinen Halloweenin repeäminen nähtiin, kun purjehdittiin irkkubaariin, jossa tunnelmaa oli nostattamassa bändi.

Omatekemä kostyymini sai sen verran huomiota, että ennen kuin huomasinkaan, olin mukana illan pukukilpailussa ja viiden parhaan joukossa lavalla töröttämässä.

Tehtävään kuului esittää laulunäyte, joten vetäsin Oasiksen Wonderwallin kehiin kera kazoon ja kansa oli tulessa.

Niinhän siinä sitten kävi, että demokraattisen huutoäänestyksen jälkeen vedin voiton kotiin ja tienasin 80 euron edestä juomakuponkeja baariin. On se hienoa, että voittaa parhaan vitsinaaman palkinnon ilman naamaria!

Siinähän sitä sit oltiin Euroopan omistajaa ku pistettiin oluthanat laulamaan ja tarjosin kierrosta kaikille tutuille ja vähän tuntemattomillekin.

Finaaliviisikko. Eiku tossa onki kuus? Mut sielhän myö törötettii.

Siideriäki irtos! Pitihän sitä Belgian likalle näyttää sellanenkin hienous,
mitä täällä ei ole. Ja samaan syssyyn talo tarjos myös ilmaset hodarit.
Huomaa oikealla voittonaamari.

Lopputuloksena illasta on se, että oli parhaat Halloween-partyt ikinä! Samalla kaikessa hässäkässä tienattiin myös kutsu tovereidemme luo Jenkkilään. Saa nähdä, millon saadaan tämä kutsu pantua toteen.

Ensin kuitenkin vähän lähemmäs, huomenna painutaan Dubliniin. Se on sit soronoo ainakin ens viikonloppuun!

Ja ettei unohtuis: ryhmäkuva.

Työtä ja tekemistä

Huhhuh, viikko on ollut sellasta hässäkkää, että tällä kertaa on pakko tyytyä kirjoittamaan yleisviikkoraportti.

Nimittäin tällä viikolla on tehty ekaa kertaa kouluhommia tosissaan. Deadlinet alkaa uhkaavasti lähestyä, joten se tarkoittaa, että asioille pitää tehdäkin jotain.

Kansainvälisissä ryhmätöissä se onkin sitten tarkoittanut väistämätöntä kulttuurien yhteentörmäystä. Me suomalaiset on otettu ärsyttävän päällepäsmärin rooli, koska noista hommista ei vaan tahdo tulla yhtään mitään tällä "eurooppalaisella" asenteelle, että kaikki aikanaan ja kattellaan syssymmällä.

Viikolla saatiinkiin aikaiseksi viisi haastattelua tv-, radio- ja nettijuttua varten sekä jonkinlainen suunta, miten jutut rakennetaan. Kaverit varmaan sen sijaan vähenee, kun on paljastettu oikea, hankalan ihmisen luonteemme.

Pysyäksemme suosiossa on tietysti pitänyt viikon aikana taas osallistua kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin ja muihin kinkereihin.

Lauantaina kutsu kävi Siirin ja Jourdainin luo pelaamaan Mikon shottirulettia. Komiaa menoa oli tällä kertaa suomalais-yhdysvaltalais-belgialais-latvialais-portugalilais-espanjalaisseurassa.

Pelin aloittaminen tuotti päänvaivaa...

... mutta lopulta meno äityi niin riehakkaaks,
että Miranda pisti lasinkin paskaks.

Ja sit jo lähes perinteeksi muodostunut ryhmäkuva ilman meikäläistä.

Tällä viikolla tuulahduksen Suomesta tarjosi myös Leena, joka saapui käymään ruisleipineen ja salmiakkeineen. Siinä sit viikon mittaan heitettiin hetulaa vanhaan malliin. Vuodet vierii, samat läpät pysyy. Toisaalta nyt oli joukossa myös muutamia uusia, jotka jäi elämään Belgian maallekin.

Keskiviikkona suunnattiin käymään itselleni uusintakäyntinä Bruggeen, mutta paikka oli edelleen varsin messevä!

Bryggen laineilla.

Kokattiinkin pippuripiffit vimosen päälle kera belgialaisten ranskalaisten.

Torstain toivotuissa ilahdutettiin taas kanssaeläjiä meidän kämpillä ja vierailtiin Jurin baarissa muistuttamassa olemassaolostamme.

Perjantain illanvieton tarjosivat unkariinot kera Unkarilainen Ilta 2:n. Tarjolla oli gulassikeittoa ja pastaa sotkettuna pekoniin, kermaviiliin ja raejuustoon. Hyvät oli siis taas appeet.

Lihavat ihmiset ekana lihapadoilla.

Nyt on sitten syysloma täällä suunnassa. Se tarkoittaa sitä, että tänään ohjelmistossa on kunnon jenkkiläinen Halloween-juhla kera kostyymien ja maanantaina otetaan ja lähdetään Dubliniin. Luvassa on siis sekoilua, josta tännekin avaudun - pysykää kanavalla.

Pokeri-ilta

Teemakappaleena Poker Face, kortit, pelimerkit, sipsit ja limut pöytään ja pelaamaan. Perjantain agenda oli tällä kertaa tämä.

Tämä varsin leppoisa illanvietto tapahtui Tanjan hoteissa, johon purjehdittiin jälleen kerran kansainvälisellä possella.

Mukana oli muutama meitä vasta-alkajia, joille kokeneimmat saivat selittää juurta jaksaen Texas hold'emin säännöt noin 150 kertaa pelin aikana, mutta lähtihän se sitten sujumaan.

Illan mittaan panokset kovenivat ja lopulta jokaisen piti laittaa peliin 20 sentin panos, mieluiten yhden ja kahden sentin kolikoina. Onnekas voittaja lunastaisi koko kasan turnauksen loppumetreillä.

Niinhän siinä kävi, että voitto meni Unkariin ja Kata rikastui kertaheitolla reilun euron verran! Se ei pelaa joka pelkää.

Peli sujui jopa niin raivokkaasti, että osa korteista taisi olla turnauksen jälkeen entisiä. Voittopotti sijoitettaneen siis uuteen pokerisettiin.

Eväät kohdillaan turnausta varten. Sipsit ei Beaa miellyttäneet.

Siin on toisenlaista chipsii.

Tässä pelissä kysytään pokerinaamaa.

Ei oo oikeen onnistunu jako.

Panokset kovenee. Pääpalkinto odotti ottajaansa.

Muijat lätkii korttia kiivaaseen tahtiin.

Gent

Viikko on taas kulunut huimaa vauhtia. Tämä viikko on mennyt pyörien ympäri maita ja mantuja vanhempieni kanssa, jotka visiteerasivat täällä maanantaista perjantaihin.

Antwerpenin turistikierros on nyt vedetty lähes ammattilaisen elkein ja käytiin tutustumassa myös uuteen kohteeseen: vajaan tunnin junamatkan päässä olevaan Gentin kaupunkiin.

Vesisateen täyteinen päivä ei ehkä näyttänyt Gentin parhaita kasvoja, mutta kun aurinko pilkahti edes välillä, kaupungin todellinen hienous paljastui.

Tornii oli toisen perään.

Ei ehkä vilkkain turistisesonki.

Paikallinen Aurajoki.

Kylän ainoat turistit?

Samaan aikaan vierailijoiden kanssa on tullut riehuttua myös arkipäivän asioita. Koulujutut tuntuvat lähinnä kasautuvan jatkuvalla syötöllä, eikä mitään saa aikaiseksi. Kuluneen viikon opiskelusaldona on lähinnä peruttuja ryhmätapaamisia ja parityöohareita. Noo, ehkä sitä sit syssymmällä...

Kotimaan tuliaisia.

Pitkä viikonloppu

Lukujärjestys näyttää tällä hetkellä siltä, että luentoja ei ole perjantaisin eikä maanantaisin. Jos ei siis mitään ryhmätyötä tai muuta työskentelyä satu, viikonloput alkavat täällä torstai-iltaisin.

Parasta on tietenkin se, että neljän päivän viikonloppuna ehtii viettämään vapaa-aikaa erilaisten aktiviteettien merkeissä.

Jo perinteiseksi muodostuneet torstai-iltamat järjestettiin tietenkin jälleen. Tällä kertaa kutsuin porukkaa meille ja täällähän sitä sit istuttiin ringissä pienessä huoneessani. Paikalle pamahti perinteisten muutaman suomalaisen lisäksi myös naapurin Renata sekä Portugalin tytöt ja Hollannin pojat.

Voin kertoa, että koossa oli sellainen porukka, että vitsi lensi ja nauru raikas!

Richard, Patricia ja Tanja viihdyttävät yleisöä.

Jourdain ja Karina kera malliposeerausten.

Ja nyt kävi niin, että ilta vei karaokebaariin. Sketsiksihän se meininki meni. Siellä kävi jokainen lavalla vuorollaan häpäsemässä itsensä. Tanjan kanssa kirjaimellisesti myös varastettiin show, kun joku paikallinen emäntä veti väärin kotimaisen Sunrise Avenuen Fairytale gone badin. Sitä ei voinut sivusta seurata, vaan lavalle oli rynnättävä näyttämään, miten se homma toimii.

Paikalle putkahti myös koulusta tuttu belgialainen Sofie ja hänen muutama ystävänsä. Ja niin veivät vaihtarit viattomat paikalliset opiskelijat pahoille teille, kun juhlahumu jatkui pikkutunneille asti.

Backstreet Boys. Eiku.

Ja ketä meit nyt oli. Huomaa uusi portugalilainen frisyyrini sekä imagolasit.

Perjantaina meininki vaihtui sitten turistiopastukseen. Turun koulukaverimme Tuuli tuli käymään ja porukalla kierrettiin kaupungin nähtävyydet esittelemässä kuin paikalliset konsanaan.

Ilta huipentui Siirin ja Jourdainin luona järjestettyyn spaghetti-illalliseen kera ruisleivän (kiitos Tuulin).

Harvinaista herkkua.

Kokki iski taas parastaan!

Ja sit tuli vettä.

Ihan aina täällä ei pelkästään juhlita, vaikka siltä saattaa vaikuttaakin. Viikonloppun mahtui ihan normaaliakin elämää, kuten siivoamista, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Lauantain ohjelmistossa oli myös Suomen lehdistöä kuohuttaneen Homoilta-keskustelun vahtaaminen Areenalta. Olihan se. Aikamoista.

Sunnuntaina vetäsin pirilenkkarit jalkaan heti aamutuimaan ja päätin lähteä vilkaisemaan jotain uutta osaa kaupungista.

Väittävät, että Antwerpenin satama on Rotterdamin jälkeen Euroopan vilkkain satama. En kyl muista, onko tää totuus. Joka tapauksessa, päätin lähteä tsekkaamaan sataman.

Alue oli niin valtava, että enhän mä jaksanut kävellä puolessatoista tunnissa kuin satama-altaiden alkupäähän. Muutenkin havaitsin, että ei teollisuussatama mitenkään erityisen silmää hivelevä kokemus ole. Tulipahan kuitenkin käytyä!

Nyt ollaan kaukana!

Vielä on vihreetä.

Hiljast o. Ei näkyny Siljaa eikä Viikkaria.

Siin sitä on sit purkkia kerrakseen.

Siellä se loistaa: Antwerpen.

Paikallinen talvisota

Ilma on tosiaan kylmentynyt täällä. Ei kuitenkaan ihan niin paljon, mitä kuva antaa olettaa.

Keskiviikkoiltana käytiin vilkaisemassa, kuinka paikalliset opiskelijat pitivät hauskaa lumisodassa. Satama-alueen parkkipaikka oli muutettu syksyiseksi festarialueeksi ja paikalle oli kärrätty muutama vuorellinen lunta.

Tarkoituksena oli pommittaa mahdollisimman montaa kanssaopiskelijaa ja jännäkshän se menikin. Koko ajan sai vahdata, milloin tulee eka hiekka-lumipallo silmään, mutta ei edes osunut!

Myös musiikkia oli tarjolla.

Väkeä ei ehkä niin paljon kuin alueelle olisi mahtunut.

Henk.koht. pommivarasto

Paikalla oli myös muutamia tuttuja täkäläisiä opiskelijoita, joiden ahkeruutta ollaan ihailtu viime päivinä.

Me suomalaiset törötetään sekä englannissa että intercultural communication -kurssilla paikallisten kanssa samassa luokassa ja ihmetellä täytyy muutamaa asiaa: ensinnäkin kaikki opiskelijat ovat hälyttävän nuoria meihin vanhoihin pieruihin verrattuna. Moni valmistuu jo parikymppisenä täällä. Siinä luulis valtionkin olevan tyytyväinen, kun ei turhaan maleksita yliopistojen nurkissa.

Toiseksi, nää on ihan käsittämättömän ahkeraa jengiä. Kaikki koulutehtävät on aina tehty vimosen päälle huolella, kun meillä Suomessa me hutastaan vähän sinne suuntaan jos jaksetaan.

Kolmanneksi, nää on vaan älyttömän hyviä englannissa. Sekä ääntäminen että sanavarasto on hallussa. Meillä ei tiedetä edes suomeksi, mitä esimerkiksi taloussanaston termit tarkoittavat.

Paikallinen systeemi toimii ymmärtääkseni niin, että kouluun pääsee kuka tykkää. Ainakin meidän koulussa lukuvuodesta maksetaan reilut 600 euroa ja jotta pärjää, täytyy olla todella hyvä.

Esimerkiksi mainonnassa aloitti viime vuonna 300 opiskelijaa, mutta porukkaa on pudonnut matkan varrella. Tasoa nostetaan myös siten, että vain 1/3 porukasta läpäisee tentit, jolloin parhaat pärjäävät ja huonot heitetään nurkkaan häpeämään.

Siitä huolimatta ainakaan päällisin puolin koulussa ei näy suomalaisen koulumaailman apeita naamoja, jotka ovat ylirasittuneet kaikesta stressistä. Kyydistä pudonneet ovat tietenkin jossain katuojassa pötköttämässä tai muualla poissa silmistä.

Vaikea sanoa, olisiko tällainen systeemi toimiva meilläkin. Ainakaan epämotivoituneita, juuri ja juuri rajat ylittäviä ongelmatapauksia ei tarvitsisi raahata mukana opetuksessa. Mitä näille sitten tehtäisiin, se onkin vähän kinkkisempi juttu.

Noni, nyt meni vakavaks. Asiaan palatakseni kerrottakoon, että lumisota oli pohjoisen pulliaisille toki tutumpaa kuin eteläisen Euroopan tovereillemme, mutta silti hauska tapahtuma. Luonnollisella tavalla ilmestyvää lunta tänne on kuulemma odotettavissa ehkä joskus tammikuun tienoilla.

Ei niin kylmää, etteikö ilmainen olut maistuisi.

Schelde-joen rantamaisemaa illan hämyssä.

Amsterdamin auvoa

Amsterdam - satojen siltojen ja kymmenien kanaalien satumaailma. Sellainenhan se oli. Upeita rakennuksia, tunnelmallisia kanaaleja veneajeluineen, turisteja, tungosta ja kansainvälistä tunnelmaa.

Mutta paljon muutakin.

Juttuhan oli nimittäin niin, että lauantaiaamuna päräytettiin bussi alle ja suunnattiin Alankomaiden Venetsiaan (taas tää Venetsia-kortti). Porukasta sanottakoon, että kirjavaa oli taas jengi.

15 hengen porukalla lähteminen oli jälleen tuhoontuomittu yritys: jengi hajosi jo bussiasemalla Damin päässä, ja siinähän sitten oltiin puhelimen tavoittamattomissa muussa maassa mustikassa.

Mutta se ei menoa haitannut: kolmen päivän aikana tutustutiin erilaisissa kokoonpanoissa tähän satumaailmaan, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua. Matkaoppaissa totuus osataan kiertää kauniisti, mutta paikan päällä sen huomasi, että kaupungin parhaat vetonaulat ja tulonlähteet sekä haistoi, että näki.

Pirteä pilven haju leijaili kymmenistä ellei sadoista coffee shopeista ja punaisten lyhtyjen löytämiseen ei tarvittu kissoja saati koiria. Silti kukaan ei näyttänyt pistävän pahakseen, eikä kaduilla näkynyt yhtään juoppoa tai muuta ihmisrauniota (ruotsalaiset futisfanaatikot poislukien (Huom! Vielä häpeällisempää jengiä kuin suomalaiset!)).

Koko kaupungin avoimuus huokui siinä, että mitään ei peitelty: yksityisasunnoissakaan ei pidetty päivisin verhoja kiinni, joten samalla tuli vahdattua kymmeniä hollantilaiskoteja.

Ja mehän toki nautittiin lomastamme kuin turistit konsanaan. Hostellimme muistutti lähinnä vankilaa, jossa ikkunoiden kalterit oli unohdettu. Sekään ei menoa haitannut, tulihan siellä muutama tunti nukuttua.

Hostellin tasosta kertoi myös seuraava kunniamaininta:

Syyttä suotta mielestäni. Ihan hyvä oli.

Pyörä - sillä kulkee kaikki. Ei varmaan mikään yllätys,
että meinattiin jäädä polkupyörän alle noin 692 kertaa tunnissa.
Tässä pieni näyte paikallisen aseman pyöräparkista.

Perinteisesti hukassa. Kuka millonkin.

Ei reissua ilman risteilyä. Tokihan pamautettiin vesiteitsekin kaupunkia katselemaan.

Merinäköala ei tässä kaupungissa ole asunnonvälittäjille erikoisuus.

Ja koko jengi koossa kerrankin. Tää on taas tää perinteinen
U, S, R, U, U, U, U, U, U, S, R, S (U niinku Unkari, S niinku Suomi ja R niinku Ranska.)

Ja on se kumma, että ihmiset maksaa 17 euroa, että pääsee näkemään kumisia nukkeja. Nyt kävi näin. Madame Tussaudsin museo oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvonen kauhukabinetteineen päivineen.

Fäni ja idoli. Eiku?

Mona Lisan kans ei pahemmin tarvinnu vitsiä viskoa. Muija oli yhtä hymyä alvariinsa.

Emännät löysi nurkasta juopuneen ex-poikabändiläisen.

Sunnuntai-illan kruunasi odotettu Hurts-orkesterin keikka paikallisessa keikkapaikassa. Sitä ei voi muuten sanoin kuvailla kuin että "hieno oli".

Maanantai-iltana matkattiin sitten suomalaisporukassa viimeisinä ja vähäisimpinä kotiin monta kokemusta rikkaampana. Neljän tunnin bussimatkalla bongattiin raivostuneen kanssamatkustajan lisäksi öinen Rotterdam, Haag ja Breda. Kaikki oli valaistuksineen kuin New Yorkissa konsanaan olis ollu. Fiilis oli vähän sellainen, että vaikka taas on nähty yksi Euroopan hienoimmista kaupungeista, niin eiköhän täällä vielä jotain nähtävää ole kuitenkin jäljellä.

Puolenyön aikoihin saavuttiin Antwerpeniin, johon oli täysin pyytämättä ja yllättäen saapunut syksyinen koleus. Muutakin outoa oli tapahtunut: uusien kokemusten jälkeen Antwerpen oli kutistunut pieneksi kyläksi, joka tuntui varsin tutulta ja kotoisalta.

Asemalla kaikuivat kuulutukset.