Suomi-illallinen

Kuten olen aikaisemmin uutisoinut, monenmoista kulinaristista nautintoa on täällä koettu, kun monien maiden edustajat ovat iskeneet pötyä pöytään syksyn aikana.

Sopivasti itsenäisyyspäivän aaton alla päätettiin vihdoin sitten bygätä Suomi-iltama käyntiin.

Yhtä sopivasti tuulahduksen Suomesta (ja ruokaa ja juomaa) toi Vilhelmiina, joka visitoi pitkän viikonlopun täällä Euroopan sydämessä.

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin lauantaisen kauppasekoilun jälkeen seuraavanlaiseen menjyyhyn:

Tervetuliaissnapsi:
2cl Salmiakkikossua

Alkupala:
Voideltuja ruisleivän palasia

Pääruoka:
Lihapullat kera itsetehtyjen korppujauhojen
Perunamuusi kunnon voilla ja täysmaidolla
Ruskea (?) kastike
Vihreä salaatti

Jäkiruoka:
Minttukaakao kermavaahdolla
Suomi-suklaakonvehteja
Salmiakkia ja lakuja
Budapest-konvehteja

Kuten kaikissa parhaissa keittiöissä, myös Siirin ja Jourdainin luona keittiössä sooloili kuusi kokkia. Muun muassa korppujauhon puutteeseen keksittiin hädässä keinot: tavallisia paahtoleivän tapaisia leipäsiivuja kuivatettiin yön yli ja raastettiin sekaan. Ja vimosen päälle oli korppujauhot!

Myös parinsadan lihapullan vääntäminen 17 hengelle kävi jonkin verran hitaammin kuin Suomessa, jossa useasta asunnosta löytyy sellainen hienous kuin uuni!

Viisi kiloa belgialaista perunaa.

Mitä useampi kokki, sitä parempi lopputulos.

Koristelua unohtamatta! Jokainen vieras sai mukiinsa pirteän design-tarran.

Ettei nyt menis sekasin puurot ja vellit.

Lähes laitoskeittiön kokoinen keittokomero oli varsin pätevä kuudelle kokille.

Valmista oli kaikesta huolimatta yli tuntia ennen h-hetkeä! Niinpä oli aikaa hengähtää hetki.

Ruikkarit valmiina.

Melkein ku Teijan keittiössä.

Myös vieraileva tähti päästettiin hetkeksi vapaalle keittiöstä.

Vieraat saapuivat täsmällisen myöhässä. Paikalle saapui tuttu monikansallinen joukko unkarilaisia, italialaisia, jenkkejä sekä kirsikkana kakussa yksi ranskalainen. Ilta pamautettiin käyntiin laulamalla kansallislaulu ja skoolaamalla ja sit syötiin suomalaisen musiikin pauhatessa taustalla.

Hyvin uppos muusit ja pullat naamaan, kun nälkäiset söi. Ja tietenkin kehuivat kohteliaisuuspäissään. Erityismainintoja niitti etenkin perunamuusi sekä jälkiruokana hyvin onnistunut minttukaakao.

Illan aikana esiteltiin myös katkelma ulkolaisia naurattaneesta Linnan itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Ja kuulostaahan se nyt vieraasta tyhmältä, että typerät suomalaiset vahtaavat koko kansan voimin, kun presidentti kättelee ihmisiä telkkarissa kolme tuntia putkeen.

Niin hyvää oli, ettei sanotuksi saanut. Eiku.

Ähky - tuo kokin paras kiitos.

Kaiken kaikkiaan ilta onnistui mahtavasti. Ilmeisesti myös vieraat tykkäsivät vilpittömästi, vaikkeivät odotettua poronkäristystä saaneetkaan. Täytyyhän sitä joku oljenkorsi jättää vielä, kun tulevat vierailemaan pohjolan Pariisiimme.