Palautuminen

Lähes kuukausi Suomea takana, mutta mitä tapahtui ennen sitä?

Antwerpen tuli koluttua loppuun asti. Ja loppuun asti pidettiin myös hauskaa. Monet hyvät kaverit ja uudet tuttavuudet jäivät sinne tai lähtivät omiin kotimaihinsa ja tunnelma oli vikoina päivinä kyllä haikea.

Toisaalta lähtö Werpenista oli myös helpompi kuin kuvittelin. Kommuuniasumuksen jätin ihan hyvillä mielin taakseni, vaikka hauskaa sekin oli aikansa.

Täräytettiin loppuhuipennukseksi vielä Pariisiin ja se se oli komia kaupunki!

Arvaako kukaan tämän rakennuksen nimeä?

Tältä näytti sieltä ylhäältä.

Sit tuli käyty vähän riemuitsemassa ylähä hyppien.

Mylly pyöri.

Ja hääki siel lasikaapissaan törötti.

Pariisista otin lennon Helsinkiin sekaisissa tunnelmissa.

Lähes kuukauden Hyvinkäällä asumisen jälkeen täytyy todeta, että ei Suomi huono ole, mutta ei ollut Belgiakaan. Nyt on edessä uudet kuviot ja muutto Helsinkiin ja muuta mukavaa.

Ei paljon huonoa sanottavaa näin jälkeenpäin ole vaihtoon lähtemistä.

Sen kai voisi sanoa, että ehkä elämäni paras päätös oli lähteä.

Tämä blogi olkoon muistona tuosta ikimuistoisesta syksystä.

Ja nyt meni niin hartaaks, että melkein tekis mieli lisätä loppuun, että Amen. En kuitenkaan tee sitä.

Uusi vuosi, vanhat jutut

Tällaseks tää on menny, että vuosi on vaihtunut, eikä blogi oo päivittyny.

Tänä aikana on tapahtunut liikaa, joten kaikkea on mahdottomuus tänne enää suoltaa. Tässä kuitenkin kohokohdat:

21. joulukuuta 2010 juhlittiin niin sanottuja läksiäisiä ja Katan synttäreitä paikallisen kebab-ravintolan hellässä huomassa. Jengi näytti aterioinnin jälkeen tältä:

Euroopan lumikaaoksen keskeltä selvittiin myös joulunviettoon Suomeen. Kone oli vain vaivaiset kolme tuntia myöhässä.

Joulu pyöri perinteisissä merkeissä talvisessa Suomessa ja rentoutua ehti Hyvinkään huomassa. Kaikki vanhat kotimaan naamat perhettä ja sukulaisia myöten oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

29. joulukuuta 2010 potkaistiin taas lunta jalkojen alta ja painuttiin Berliiniin.

Upea, iso kaupunki tarjosi melkein viikon ajan niin paljon nähtävää ja koettavaa, että oksat pois ja pinoon. Suurin osa mestoista tuli nähtyä ja vuosi vaihdettua kera miljoonan muun. Aika unohtumatonta!

Turistit taidetalo Tachelesissa.

Brandenburger Tor.

DDR-museossa kera frendien.

Ei menty yli eikä ympäri tästä muurista. Tää se nyt on se säilynyt osa.

Tv-torniki siel törötti.

Itäisen Berliinin tavallista katunäkymää.

Berliini karistettiin 4. tammikuuta ja lähdettiin katsomaan, minkälainen on vuodenvaihteen jälkeinen Antwerpen.

Ja aika hiljaselta ja pieneltähän se vaikutti ensialkuun! Oli kuitenkin kiva tulla takaisin vilkaisemaan taas meininkiä.

Suurin osa perusporukasta on jo kotimaahansa poistunut, mutta jäljellä oli muutamia vanhoja, sekä uusia tuttavuuksia.

Syyskauden ainukainen tentti suoritettiin viime torstaina ja sen jälkeen olikin aihetta juhlaan: perinteisesti Van Boendalestraatilla laitettiin jalalla koreasti kera suomalaisten, portugalilaisten ja italialaisen. Uutuuksina olivat mukana myös uudet amerikkalaistytöt Casey ja Emilee sekä uusi, marokkolainen naapurin poika Hamza.

Lauantaina jatkettiin lähes samalla jengillä, latvialaislisäyksen kanssa, leffaillan merkeissä ja käytiin vilkaisemassa hyvinkin huonolaatuinen komedia Little Fockers. Ei ollut ihan sen reilun seitsemän euron arvoinen elämys, mutta hauskahan se porukalla oli käydä vahtaamassa!

Tänään sunnuntaina tuli tehtyä myös ristiretki Brysseliin. Täällä on oikeastaan viikonlopun ollut ihan kevät. Aurinko paistaa ja lämpöäkin yli 10 astetta. Veikkaan, että kyllä tää vielä takatalveksi muuttuu.

Eiköhän vielä uutta päivitystäkin pukkaa, joten palaan asiaan!

Aamupäivän juhlaa

Pöytä koreena.

Hyvästejä on jätelty sinne tänne jo tässä vaiheessa, vaikka vielä tammikuussa tullaan valtaamaan kaupunki uudelleen.

Torstaina oli vuorossa Erasmus-koordinaattorimme Veran järjestämä tunnin mittainen skoolaustilaisuus koululla. Erityisasemassa olimme me viestinnän opiskelijat, muita ei ollu kutsuttu.

Pöytään oli isketty sipsiä ja muuta suolasta ja skumppa virtas. Meikäläinen joutu myös vanhana skumppapullomestarina (?) tositoimiin tarjoilemaan kanssaopiskelijoille.

Pakko tehdä, ku opettaja käskee.

Ja siellähän sitä jo janosimmat odotteliki. Winniekään ei suuta saanu tyhjäks välillä.

Mikko ja Feo istu ku kirkon penkissä.

Siinä sitä sit heitettiin palautetta ihan päin naamaa, mitä olis voinut ehkä vähän lukukaudessa parantaa, ja mikä oli muuten vaan mukavaa.

Hyvässä hengessä oltiin kaikki tyynni tässä turkkilais-espanjalais-hollantilais-ranskalais-suomalais-kollektiivissamme. Jaksohan sitä hymyillä, kun tiesi, että hommat alkaa vihdoinkin olla aika lailla hoidettu (ei toki kaikki).

Turkkia, Espanjaa ja Hollantia.

Ja sit kaikki yhes koos kera opettajan. Aika remmi. (Kuvat: Tanja)

Viimeiset torstaibileet

Näin se on, että aika sen kuin rientää. Tämän vuoden viimeiset torstaibileet cocktail-teemalla järjestettiin Tanjalla. Jo tässä vaiheessa haluan kiittää ja pyytää anteeksi, että kaikki kuvat on jälleen varastettu Tanjalta.

Jo illan aloitus oli tiukka:

Kenkä ei lähteny jalasta, vaikka rukousmatolla yritti.

Sama ongelma viinipullon kera. Vaikeeta oli.

Vaikeuksien kautta voittoon. Aukes viinit ja aukes kengät ja ilta pääsi alkuun. Ei ollut kello yhdeksääkään, kun yläkerran naapuri Laura tuli kysymään, että pystyiskö volumea vähän hiljentämään, hänellä kun oli seuraavana päivänä kandin palauttaminen.

Ystävällisyyspäissämme luvattiin olla lojaaleja vanhaa ystävää kohtaan, joka kovasti pahoitteli niuhotustaan. Kiskastiin siis kengät jalkaa ja lähdettiin jatkamaan belgialaisen Katrienin luo iltaa.

Sitä ennen ehdittiin kuitenkin ottamaan kuva jos toinenkin. Missiona oli saada yhteiskuva, jossa on koko suomalaisedustuksemme, ja nappiin meni kuten aina.

Ei o turha jengi täällä edustanu.

...

Myös suosikkibelgiaano Sohvi kelpuutettiin messiin.

Ja klassinen rennot posket -meininki.

Eipä aikaakaan, kun Katrienin huomasta lähdettiin tähtämään illan pääkohteeseen, nimittäin cocktail-baariin.

Tarkoituksena oli tilata jättimäinen mojito koko jengille ja 45 euron hintaan lähti tällainen sanko:

Hyvät oli sekotukset.

Ja kyllähän se maistu!

Perinteisesti kebabin ja osa Jurin baarin kautta päätyi kotiin. Perjantaihin herättiin aurinkoisissa tunnelmissa ja joululahjaostoksille poistuttiin. Jännä nähä, miten Suomessa tottuu sellaiseen faktaan, että torstait ja perjantait on muistaakseni ihan työpäiviä.

Ostoksilla ei taas vitsiä säästelty.

Päädyttiin myös paikalliseen gourmet-ravintolaan.

Tämä on syksy 2010

Koska moni vaihtarikuoma jättää meidät jo ensi viikolla, väännettiin Tanjan kanssa kasaan videopläjäys kera teemabiisien. Tältä näytti siis syksy 2010 valokuvina.

Molli Malones

Tuskin oli torstai-illan pikkujouluista selvitty, kun perjantai-iltapäivästä toteutettiin suomalaisporukalla pitkään mietinnässä ollut ristiretki ystävämme Sofien kotikaupunkin Moliin.

Vajaan tunnin junamatkalla nähtiin monia maaseudun ihmeitä: oikeita hevosia, lehmiä, lampaita, koiria ja kanoja. Noin 25% matkaseurueesta tunnisti lampaan koirasta ja hevoseksi luuli lehmää vajaat 50 %. Kanojen tuntemus taisi olla ainut asia, mikä meni nappiin.

Noin 30 000 asukkaan pienehkö Mol tarjosi kotoisan tunnelman ja pääsyn aitoon belgialaiseen kotiin.

Ensin ohjelmistossa oli kuitenkin kaupunkikierros Molin Hyvinkäätä muistuttavassa keskustassa. Myös mm. viemäriä muistuttava kaupungin joki tuli nähtyä ja laulettua Like a bridge over troubled water joen solinassa.

Sofie johdatti joukkoja läpi sateisen Molin.

Kirkkoo ja kaupungintaloa muistaakseni.

Paikkakunnalla tunnettiin myös tällainen hienous!

Kreisishoppaukselta ei luonnollisestikaan säästytty. Paikallinen Wibra-tarjoustalo

heitti niin oivat tarjoukset kehiin, että rahanmenoa ei voinut estää.

Sumpit suklaineen tarjos paikallinen kaffela. Kyllä oli tunnelmaa!

Varsinainen h-hetki koettiin, kun sitten siirryttiin autokyydityksellä Sofien kotiin hänen vanhempiensa kestittäviksi. Outo tunne oli istua henkilöautossa, sellaista huvia kun ei ole moneen kuukauteen tullut koettua.

Ja tuliaisiakin vietiin: Suomea hehkuttava kirja in Nederlands, Vodka-konvehteja, salmiakkia ja glögiä. Ja kiiteltiin vuolaasti ennen kuin ahnaasti siirryttiin pöytään.

Pöytään oli sekä isäntä että emäntä pistäny parastaan. Tarjolla oli alkupalaksi parsakaalikeittoa a la talon emäntä ja pääruaaksi nautittiin perinteistä jänispaistia. Kukaan ei ollut aiemmin sitä elukkaa maistanut, joten tunnelma oli eksoottisen odottava.

Seuraavat kuvat on brutaalisti ryöstetty Tanjalta:

"Hyvää on. Eiku."

Vemmelsääri kera peruna-porkkana-sipuli-muusin.

Ja olihan se hyvää! Oikeestikin. Pari tuntia olutkastikkeessa haudutettu jänönjalka oli aika lailla kanan tapaista lihaa, eli ei hullumpaa.

Jälkiruuaksi iskettiin kylmää riisipuuroa, eli jonkinlaista riisivanukasta pöytään. Sokerilla höystettiin ja juotiin paikallista olutta. Takkatuli räiskyi, joulukuusi kimmelsi nurkassa ja perheen koira veteli sikeitä nurkassa. Jokseenkin hyvä perjantai-ilta vieraiden ihmisten nurkissa.

Talon väki pakotettiin yhteiskuvaan. Myös vanhemmat lupasivat tulla Suomeen käymään.

Laiskanpulskeat ruokailun jälkeen olohuoneessa ottamassa lepiä.

Pikkarit

Olipa kerran taas yksi torstai, jolloin pidettiin suomalaiset pikkujoulut. Siirin ja Jourdainin asunnon kenties viimeisiksi bileiksi jäivät mieleenpainuvat mellastukset.

Osa väestä tuli perinteisesti reilut pari tuntia myöhässä, mutta eipä se menoa haitannut. Ei taas kuitenkaan ihan siihen vikaan sporaan ehditty ulos lähtiessä.

Illan agendassa oli muun muassa kisailua, perinteistä lahjojen vaihtoa ja glögin juomista.

Jengi oli joulusissaan.

"Punanen on tutkitusti se väri, josta ihmiset mieltää joulun."

Samaan aikaan isäntä pistettiin keittiötöihin.

Ensimmäisessä pelissä törötettiin ringissä ja yritettiin kahdella nopalla vuorotellen heittää yhteislukemana seiskaa. Ken seiskan sai, iski villasukat jalkaan, patakintaan ja lapasen käteen sekä tonttulakin päähän ja sai kunnian alkaa keskellä piiriä avata superteipattua pakettia.

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun jokainen halusi päästä repimään pakettia ja katsomaan, mitä sen sisältä löytyy.

Miranda ykköspesällä.

Loppusuoralla. Paketista löytyi pienehkö pullo.

Seuraavana siirryttiin itse lahjojen jakoon. Jokainen oli tuonut noin viiden euron arvoisen vitsilahjan kehiin ja siinähän sit arpapelillä alettiin niitä jakaa.

Parasta oli se, että oman vuoron tullen oli myös mahdollisuus ryöstää aiemmin avattuja lahjoja toisten käsissä. Antamisen ja ottamisen riemua oli koko ilta täynnä:

Mikon lahja lähti käsistä.

Mieluisiakin lahjoja löytyi. Dvd:t teki kauppansa.

Ja kaikkee tollasta.

Onnellinen lahjanomista nro 1.

Onnellinen lahjanomista nro 2.

Joululauluja ei päästy kuuntelemaan internetongelmien takia, mutta eipä haitannut: omat konsertit, parhaat konsertit. I wanna hippopotamus for Christmas. Tulihan sitä jouluinen tunnelma täälläkin.

Poseeraus kera Sohvin.

Näin se o. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.