Palautuminen

Lähes kuukausi Suomea takana, mutta mitä tapahtui ennen sitä?

Antwerpen tuli koluttua loppuun asti. Ja loppuun asti pidettiin myös hauskaa. Monet hyvät kaverit ja uudet tuttavuudet jäivät sinne tai lähtivät omiin kotimaihinsa ja tunnelma oli vikoina päivinä kyllä haikea.

Toisaalta lähtö Werpenista oli myös helpompi kuin kuvittelin. Kommuuniasumuksen jätin ihan hyvillä mielin taakseni, vaikka hauskaa sekin oli aikansa.

Täräytettiin loppuhuipennukseksi vielä Pariisiin ja se se oli komia kaupunki!

Arvaako kukaan tämän rakennuksen nimeä?

Tältä näytti sieltä ylhäältä.

Sit tuli käyty vähän riemuitsemassa ylähä hyppien.

Mylly pyöri.

Ja hääki siel lasikaapissaan törötti.

Pariisista otin lennon Helsinkiin sekaisissa tunnelmissa.

Lähes kuukauden Hyvinkäällä asumisen jälkeen täytyy todeta, että ei Suomi huono ole, mutta ei ollut Belgiakaan. Nyt on edessä uudet kuviot ja muutto Helsinkiin ja muuta mukavaa.

Ei paljon huonoa sanottavaa näin jälkeenpäin ole vaihtoon lähtemistä.

Sen kai voisi sanoa, että ehkä elämäni paras päätös oli lähteä.

Tämä blogi olkoon muistona tuosta ikimuistoisesta syksystä.

Ja nyt meni niin hartaaks, että melkein tekis mieli lisätä loppuun, että Amen. En kuitenkaan tee sitä.