Kohde: Dublin, Irlanti.
Aika: 1.-5.11. 2010
Syy: Syysloma ja (suht) halvat lennot
Seurue: Kolme suomalaista, kaksi portugalilaista
Vesisade
Kun Dublin valittiin matkakohteeksi, tiedettiin, että aurinkolomasta ei ole kyse. Ja näinhän se meni: joka päivä tuli vettä enemmän tai vähemmän.
Varsin tottuneesti ihmiset sohivat toisiaan silmiin jättisuurten sateenvarjojensa kanssa, joiden alle olisi mahtunut elefantti tai muu mammutti. Toiset kengät olis olleet tietenkin ihan kiva juttu.
Myös joki oli vedestä kastunut.Koiranilmasta huolimatta koko Brittein saarien tienoo kiehtoo tunnelmallaan. Ystävällisiä oli lähes kaikki ihmiset, joihin törmättiin ja muutenkin irkkumeininki upposi.
Hostelli paini viihtyisyydessään myös ykköskastissa. Viidellätoista eurolla irtosi erittäin mukava, siisti ja viihtyisä huone kera oman toiletin ja aamiaisen. Ei ollu valittamista, vaikka peittoja ei ihan tarpeeks ollutkaan.
Karua ja kaunista. Dublinin linnan linnamainen osa.Tämän edemmäs ei sit mentykään,
koska loppuosa näytti tavalliselta
tylsältä toimistorakennukselta.
Eukot viihteellä.Vitsit ja vitsaukset
Ei reissua ilman "hauskoja" juttuja. Alapäähuumorin ja ihmisten perinteisen mollaamisen lisäksi tällä kertaa kohtasimme myös vitsauksia. Minä ja Mikko otettiin pientä nuha-kuume-tautia kuuliaisesti kesken loman.
Siellähän sit meni pari iltaa hostellilla maatessa ja lääkkeitä vedellen. Onneks oli telkkari huoneessa, joka nautinnollisesti tarjos tosi-tv:tä aina häiden järjestämisestä parisuhdeongelmiin. Tai itse asiassa toi kai se kuvio ihan tosielämässäkin on. Häistä parisuhdeongelmiin.
Turistit oikealla paikallaan. "Hauska".
Oiva esimerkki intellektuellista huumoristamme,
jota viljetiin noin 24 tuntia vuorokaudessa.
Ei reissua ilman "hauskoja" juttuja. Alapäähuumorin ja ihmisten perinteisen mollaamisen lisäksi tällä kertaa kohtasimme myös vitsauksia. Minä ja Mikko otettiin pientä nuha-kuume-tautia kuuliaisesti kesken loman.
Siellähän sit meni pari iltaa hostellilla maatessa ja lääkkeitä vedellen. Onneks oli telkkari huoneessa, joka nautinnollisesti tarjos tosi-tv:tä aina häiden järjestämisestä parisuhdeongelmiin. Tai itse asiassa toi kai se kuvio ihan tosielämässäkin on. Häistä parisuhdeongelmiin.
Turistit oikealla paikallaan. "Hauska".Oiva esimerkki intellektuellista huumoristamme,
jota viljetiin noin 24 tuntia vuorokaudessa.
Väenpaljous
Ja jengiihän oli ku pipoo! Satuttiin vielä laahustamaan kaduilla siihen aikaan, kun tuhatpäisellä opiskelijalaumalla oli mielenosoitus lukukausimaksujen nostoa ja opintotuen laskemista vastaan.
Meininki oli ku Stockan Hulluilla päivillä, kun kadut valtasi keltapaitainen nuoriso, joka osoitti mieltään ihan aiheesta. R.I.P. Future ja Drug dealing is an option jäivät päällimmäisinä iskulauseina mieleen.
Ruuhka huomattiin myös poislähtöpäivänä lentokentälle pyrkiessä, kun täydet bussit eivät suostuneet ottamaan meitä kyytiin.
Siinähän sitä sit törötettiin huuli pyöreenä, kunnes paikallinen taksikuski tuli tarjoamaan kuljetusta kentälle seitsemän euroa per pää. Diili hyväksyttiin, napattiin mukaan myös paikallisen halpisvaatekaupan myyjä ja kentälle kaasutettiin kaikki yhes koos suoraa päätä uskomattomassa ruuhkassa puikkelehtien, kun bussit seisoivat jumissa.
Ei siel tarvinnu yksin katuja kulkea.
Kauhee trafiikki koko ajan.Viittomakieli
Samalla reissulla käytiin myös moikkaamassa opiskelutovereitamme, viittomakielen tulkkeja, jotka ovat niin ikään vaihtoon lähteneet. Yhtään englanninkielistä viittomaa ei taidettu tällä kertaa oppia, koska vanhoissa, suomeksi opituissakin oli jo kertaamisen tarvetta.
Samalla päästiin vilkaisemaan myös paikallisen opinahjon, Trinity Collegen mestoja. Aika hulppeat oli kyllä lukaalit opinnoille! Harva sitä linnassa opiskelee.
Samalla päästiin vilkaisemaan myös paikallisen opinahjon, Trinity Collegen mestoja. Aika hulppeat oli kyllä lukaalit opinnoille! Harva sitä linnassa opiskelee.
Pääsisäänkäynti ku Lustokadulla konsanaan.Viski
Whiskey in the jar, whiskey in the jar... Irlannissa ei voi käydä juomatta viskiä, joten suunnattiin tietenkin Jamesonin viskimuseoon. Opastettu kierros kerto hankalalla englannillaan alusta lähtien, miten sitä viskiä valmistetaan. Noin 62% informaatiosta meni kyllä ohi, mutta komee paikkahan se oli!
Mikko vielä vanhana viskiasiantuntijana ilmottautu vapaaehtoseks maistajaksi ja antoi asiantuntevat kommenttinsa viskiystävien seurueessa. Itse tyydyin siihen yhteen, ilmaiseksi tarjottuun näytteeseen ja ihan mukavasti lämmitti koleassa syysilmassa.
Joku viskipannu ja jotkut viskisiepot.
Whiskey in the jar, whiskey in the jar... Irlannissa ei voi käydä juomatta viskiä, joten suunnattiin tietenkin Jamesonin viskimuseoon. Opastettu kierros kerto hankalalla englannillaan alusta lähtien, miten sitä viskiä valmistetaan. Noin 62% informaatiosta meni kyllä ohi, mutta komee paikkahan se oli!
Mikko vielä vanhana viskiasiantuntijana ilmottautu vapaaehtoseks maistajaksi ja antoi asiantuntevat kommenttinsa viskiystävien seurueessa. Itse tyydyin siihen yhteen, ilmaiseksi tarjottuun näytteeseen ja ihan mukavasti lämmitti koleassa syysilmassa.
Joku viskipannu ja jotkut viskisiepot.
Sitä itteään.Vieraskielisyys
Irlantilaisten englantihan nyt on mitä on. Ilmeisesti paikallisten tavoitteena on mahduttaa 10 sekunnin mittaiseen puheenparteen noin 7000 sanaa. Näppärästi meni ohi paikallisten solkotus alkuun, mutta toisaalta olin varautunut myös pahempaan. Kyllä se englantia kuitenkin oli.
Valtion toinen kieli, iiri, sen sijaan vaikutti melko heprealta. Kertaakaan ei (kai) puhuttuna kuultu, mutta jo luettuna kieli vaikutti siltä, että nyt ollaan jossain kaukana muualla.
Vauraus
Aina vouhkataan myös sitä, että Irlanti on superkallis maa. Belgiaan verrattuna eroa ei kuitenkaan huomannut: ruokailu, matkustaminen ja hostelli olivat oikeastaan erittäin kohtuuhintaisia.
Halpavaateketjuista kun vielä poisti tuliaiset, niin ei kukkaro liian paljon keventynyt omasta mielestäni. Matkustelu maksaa noin yleensäkin.
Myös Dublinin lentokenttä yllätti positiivisesti edullisilla hinnoillaan. Cokispullo sentään lähti lähes kaksi euroa halvemmalla kuin susipaskaksi, riistohintaiseksi ja boikottiin julistetuksi sikalaksi tuomittu Brysselin Charleroi-lentokenttä.
Vaurasta kansaahan ne irlantilaiset vaikuttavat kuitenkin olevan. Belgian kukkakeppi-ihmisiin tottuneena kadulla tuli jatkuvasti vastaan sen näköistä säkkiä, että rahaa ruokaan on pakko olla.
Hyvästä tulotasosta kertoi kai jotain myös se, että apajille olivat pesiytyneet myös loiset. Jokaisella kadunkulmalla oli jonkin sortin kerjäläinen almuja anelemassa.
Viihde
Irkkutunnelmaa ei tarvitse Dublinissa paljon hakea. Ne kuuntelee sitä irkkumusaa ihan tosissaan! Jokaisessa baarissa oli live-musiikkia joka ilta.
Oli pilliä moneen makuun, kitaraa, ukulelea ja muuta soitinta, mistä vaan ääni lähti. Ja hienostihan ne veti!
Ja kansahan juhli kuin suomalaiset konsanaan. Itse tyydyttiin nuukuus- ja sairauspäissämme maistamaan vain muutama tuoppi olutta, mutta paikalliset näyttivät heittävän kannat kattoon päivästä riippumatta.
Irlantilaisten englantihan nyt on mitä on. Ilmeisesti paikallisten tavoitteena on mahduttaa 10 sekunnin mittaiseen puheenparteen noin 7000 sanaa. Näppärästi meni ohi paikallisten solkotus alkuun, mutta toisaalta olin varautunut myös pahempaan. Kyllä se englantia kuitenkin oli.
Valtion toinen kieli, iiri, sen sijaan vaikutti melko heprealta. Kertaakaan ei (kai) puhuttuna kuultu, mutta jo luettuna kieli vaikutti siltä, että nyt ollaan jossain kaukana muualla.
Vauraus
Aina vouhkataan myös sitä, että Irlanti on superkallis maa. Belgiaan verrattuna eroa ei kuitenkaan huomannut: ruokailu, matkustaminen ja hostelli olivat oikeastaan erittäin kohtuuhintaisia.
Halpavaateketjuista kun vielä poisti tuliaiset, niin ei kukkaro liian paljon keventynyt omasta mielestäni. Matkustelu maksaa noin yleensäkin.
Myös Dublinin lentokenttä yllätti positiivisesti edullisilla hinnoillaan. Cokispullo sentään lähti lähes kaksi euroa halvemmalla kuin susipaskaksi, riistohintaiseksi ja boikottiin julistetuksi sikalaksi tuomittu Brysselin Charleroi-lentokenttä.
Vaurasta kansaahan ne irlantilaiset vaikuttavat kuitenkin olevan. Belgian kukkakeppi-ihmisiin tottuneena kadulla tuli jatkuvasti vastaan sen näköistä säkkiä, että rahaa ruokaan on pakko olla.
Hyvästä tulotasosta kertoi kai jotain myös se, että apajille olivat pesiytyneet myös loiset. Jokaisella kadunkulmalla oli jonkin sortin kerjäläinen almuja anelemassa.
Viihde
Irkkutunnelmaa ei tarvitse Dublinissa paljon hakea. Ne kuuntelee sitä irkkumusaa ihan tosissaan! Jokaisessa baarissa oli live-musiikkia joka ilta.
Oli pilliä moneen makuun, kitaraa, ukulelea ja muuta soitinta, mistä vaan ääni lähti. Ja hienostihan ne veti!
Ja kansahan juhli kuin suomalaiset konsanaan. Itse tyydyttiin nuukuus- ja sairauspäissämme maistamaan vain muutama tuoppi olutta, mutta paikalliset näyttivät heittävän kannat kattoon päivästä riippumatta.
Myös rekkaradio kuului Irlannissa asti kaikkien viihteeksi.Vuoristo
Reissun kenties kohokohta oli torstainen reissu Howthin niemelle, noin puolen tunnin junamatkan päähän Dublinin keskustasta.
Siellä oli lääniä, jossa silmä lepäs! Päätavoitteena oli löytää ainakin muutama hylje, mutta pirulaiset pysyivät veden alla. Sen sijaan nähtiin ainakin yksi suurieväinen pomppija, jonka arveltiin olevan miekkakala tai vähintään delfiini. Arvoitus ei kuitenkaan selvinnyt.
Neljä tuntia, varmaan kymmenen kilometriä. Rapaa, roisketta, riemua ja raivoamista. Siitä oli Howthin reissu tehty.
Reissun kenties kohokohta oli torstainen reissu Howthin niemelle, noin puolen tunnin junamatkan päähän Dublinin keskustasta.
Siellä oli lääniä, jossa silmä lepäs! Päätavoitteena oli löytää ainakin muutama hylje, mutta pirulaiset pysyivät veden alla. Sen sijaan nähtiin ainakin yksi suurieväinen pomppija, jonka arveltiin olevan miekkakala tai vähintään delfiini. Arvoitus ei kuitenkaan selvinnyt.
Neljä tuntia, varmaan kymmenen kilometriä. Rapaa, roisketta, riemua ja raivoamista. Siitä oli Howthin reissu tehty.
Ei paljo pelottanu.
Polku ei joka kohdassa ollu pikkukenkiä varten.
Viisikko ja arvoitusten nummet.
Oikeesti se oli tosi korkee. Ei vaan kuvassa näy.Vireystila
Perjantain ja lauantain välinen yö ei ollut mitenkään kovin luksus. Koska lento laskeutui Charleroille vasta yhdentoista maissa, luvassa ei ollut enää bussia saati junaa sivistyksen pariin.
Niinpä siinä sit otettiin kalsareista lähtien kaikki mahdolliset rievut lämmikkeeksi ja vietettiin yö lentokentän kolealla lattialla.
Kuudelta otettiin ensimmäinen bussi, joka paikalle eksyi ja pamautettiin sateisessa lauantaiaamussa Antwerpeniin.
Kello oli yhdeksän, kun ensimmäistä kertaa ummistin silmäni kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti