Kyseessä oli paikallisten saksan lukijoiden tutustuminen länsi-Saksan mestoille ja mukaan perästävedettäviksi kutsuttiin myös meidät, kaikki viestinnän Erasmukset.
Bussi oli täynnä, kun lähdettiin matkaamaan ensin kohti pienempää kylää, Monschauta. Matka oli hämmentävä, sillä paikalle matkustettiin läpi lähes vuoriston. Belgian pannukakkumaiseen muotoon jo tottuneena maasto tuntui hyvin erilaiselta ja mieleen tuli Suomi.
Myös itä-Belgiassa vallinnut kuusimetsävyöhyke toi mieleen kotimaan, kun bussin ikkunasta kytättiin.
Tällaset oli maisemat.Perille saavuttuamme todettiin kylä joko hylätyksi tai ruton raatelemaksi. Ristin sielua ei näkynyt koko Monschenissa. Kaks kissaa olivat ainoat elävät olennot ilmeisesti koko kylässä, mutta muuten nukuttiin Ruususen unta.
Kivaltahan se kuitenkin näytti:
Kylän kuolleen silloin näin varrella virran.
Lämpöä oli etsittävä muista vaihtotovereista. Tanja ja Michel.
Myös paikallinen koira osoittautui kylmäksi patsaaksi.
Saksalaiselta näytti.Parin tunnin harhailun ja joidenkin kuvitteellisten valokuvaustehtävien jälkeen painuttiin takasin bussiin ja jatkettiin matkaa kohti pääkohdetta, Aachenia.
Noin Tampereen kokoinen Aachen yllätti suurudellaan ja toisaalta myös tunnelmallaan. Ensin värjöteltiin puolitoista tuntia puuduttavalla kaupunkikierroksella, joka oli niin sanotusti tikusta asiaa -tyylinen ratkaisu.
Tuli samanlainen myötähäpeä kuin Hyvinkäätä tai muuta Suomen nähtävyyspulasta kärsivää kaupunkia olisi esitelty. Opas yritti väkisin lässyttää jokaisesta vastaantulevasta patsaasta aina ikkunaruutuihin asti.
Kaupungin todellista nähtävyyttä ei kuitenkaan esitelty, vaan se päästin itse kokemaan, nimittäin joulumarkkinat. Näiden kuvien myötä ei varmaankaan tarvitse kertoa, löytyikö tästä saksalaiskaupungista joulutunnelmaa?
Noin Tampereen kokoinen Aachen yllätti suurudellaan ja toisaalta myös tunnelmallaan. Ensin värjöteltiin puolitoista tuntia puuduttavalla kaupunkikierroksella, joka oli niin sanotusti tikusta asiaa -tyylinen ratkaisu.
Tuli samanlainen myötähäpeä kuin Hyvinkäätä tai muuta Suomen nähtävyyspulasta kärsivää kaupunkia olisi esitelty. Opas yritti väkisin lässyttää jokaisesta vastaantulevasta patsaasta aina ikkunaruutuihin asti.
Kaupungin todellista nähtävyyttä ei kuitenkaan esitelty, vaan se päästin itse kokemaan, nimittäin joulumarkkinat. Näiden kuvien myötä ei varmaankaan tarvitse kertoa, löytyikö tästä saksalaiskaupungista joulutunnelmaa?
Väkee ku pipoo.
Koristetta löyty jonnin verran.
Marraskuun loppu, mutta kukat sen kuin kukoisti. Kaikkee ne saksalaiset osaa.
Paikallinen Aleksanterinkatu.
Nytton artsuu.
Piparia ja makeaa.
"Johan nyt on markkinat", totes Suomen emännätki.
Samaa virkkoivat myös isännät.
Markkinatunnelmaa siivittivät kuulutukset, jotka varoittivat taskuvarkaista.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa kun jokaiselta löytyy Aachenista.
Piparkakku-ukko se jakso töröttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti