Laukkujen pyörät vaan kolisi pitkin mukulakivikatuja, koska eihän 800 metrin matkalle mitään karttaa tarvittu. Kosteuden siirryttyä pikku hiljaa jokaisen vaatteen alle päätettiin, että jos sitten kuitenkin kysytään neuvoa. Ja neuvoahan saatiin, että oikea suunta on just siellä, mihin aluksi lähdettiin, mutta käännyttiin vaan väärään suuntaan.
Päästiin perille, heitettiin kamat huoneeseen ja suoraa päätä syömään. Nälkäpäissämme rynnättiin ensimmäiseen italialaisravintolaan, jonka sisäänheittäjä ei ehtiny kissaa sanoa, kun oltiin jo istumassa pöydässä.
Ruoka oli pettymys: talon lasagne oli samaa kuin kotona on syöty vuosia Saarioisten mikroateriana. Edes ilmaiseksi tarjottu sangria ei pelastanut ruokahetkeä, joten päätettiin suunnata Brysselin yöhön lohdutusoluelle. Pieni kuppila kadunkulmassa oli kaikin puolin sympaattinen. Sellaisia paikkoja täällä riittää.
Euroopan omistajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti