Palautuminen

Lähes kuukausi Suomea takana, mutta mitä tapahtui ennen sitä?

Antwerpen tuli koluttua loppuun asti. Ja loppuun asti pidettiin myös hauskaa. Monet hyvät kaverit ja uudet tuttavuudet jäivät sinne tai lähtivät omiin kotimaihinsa ja tunnelma oli vikoina päivinä kyllä haikea.

Toisaalta lähtö Werpenista oli myös helpompi kuin kuvittelin. Kommuuniasumuksen jätin ihan hyvillä mielin taakseni, vaikka hauskaa sekin oli aikansa.

Täräytettiin loppuhuipennukseksi vielä Pariisiin ja se se oli komia kaupunki!

Arvaako kukaan tämän rakennuksen nimeä?

Tältä näytti sieltä ylhäältä.

Sit tuli käyty vähän riemuitsemassa ylähä hyppien.

Mylly pyöri.

Ja hääki siel lasikaapissaan törötti.

Pariisista otin lennon Helsinkiin sekaisissa tunnelmissa.

Lähes kuukauden Hyvinkäällä asumisen jälkeen täytyy todeta, että ei Suomi huono ole, mutta ei ollut Belgiakaan. Nyt on edessä uudet kuviot ja muutto Helsinkiin ja muuta mukavaa.

Ei paljon huonoa sanottavaa näin jälkeenpäin ole vaihtoon lähtemistä.

Sen kai voisi sanoa, että ehkä elämäni paras päätös oli lähteä.

Tämä blogi olkoon muistona tuosta ikimuistoisesta syksystä.

Ja nyt meni niin hartaaks, että melkein tekis mieli lisätä loppuun, että Amen. En kuitenkaan tee sitä.

Uusi vuosi, vanhat jutut

Tällaseks tää on menny, että vuosi on vaihtunut, eikä blogi oo päivittyny.

Tänä aikana on tapahtunut liikaa, joten kaikkea on mahdottomuus tänne enää suoltaa. Tässä kuitenkin kohokohdat:

21. joulukuuta 2010 juhlittiin niin sanottuja läksiäisiä ja Katan synttäreitä paikallisen kebab-ravintolan hellässä huomassa. Jengi näytti aterioinnin jälkeen tältä:

Euroopan lumikaaoksen keskeltä selvittiin myös joulunviettoon Suomeen. Kone oli vain vaivaiset kolme tuntia myöhässä.

Joulu pyöri perinteisissä merkeissä talvisessa Suomessa ja rentoutua ehti Hyvinkään huomassa. Kaikki vanhat kotimaan naamat perhettä ja sukulaisia myöten oli kiva nähdä pitkästä aikaa.

29. joulukuuta 2010 potkaistiin taas lunta jalkojen alta ja painuttiin Berliiniin.

Upea, iso kaupunki tarjosi melkein viikon ajan niin paljon nähtävää ja koettavaa, että oksat pois ja pinoon. Suurin osa mestoista tuli nähtyä ja vuosi vaihdettua kera miljoonan muun. Aika unohtumatonta!

Turistit taidetalo Tachelesissa.

Brandenburger Tor.

DDR-museossa kera frendien.

Ei menty yli eikä ympäri tästä muurista. Tää se nyt on se säilynyt osa.

Tv-torniki siel törötti.

Itäisen Berliinin tavallista katunäkymää.

Berliini karistettiin 4. tammikuuta ja lähdettiin katsomaan, minkälainen on vuodenvaihteen jälkeinen Antwerpen.

Ja aika hiljaselta ja pieneltähän se vaikutti ensialkuun! Oli kuitenkin kiva tulla takaisin vilkaisemaan taas meininkiä.

Suurin osa perusporukasta on jo kotimaahansa poistunut, mutta jäljellä oli muutamia vanhoja, sekä uusia tuttavuuksia.

Syyskauden ainukainen tentti suoritettiin viime torstaina ja sen jälkeen olikin aihetta juhlaan: perinteisesti Van Boendalestraatilla laitettiin jalalla koreasti kera suomalaisten, portugalilaisten ja italialaisen. Uutuuksina olivat mukana myös uudet amerikkalaistytöt Casey ja Emilee sekä uusi, marokkolainen naapurin poika Hamza.

Lauantaina jatkettiin lähes samalla jengillä, latvialaislisäyksen kanssa, leffaillan merkeissä ja käytiin vilkaisemassa hyvinkin huonolaatuinen komedia Little Fockers. Ei ollut ihan sen reilun seitsemän euron arvoinen elämys, mutta hauskahan se porukalla oli käydä vahtaamassa!

Tänään sunnuntaina tuli tehtyä myös ristiretki Brysseliin. Täällä on oikeastaan viikonlopun ollut ihan kevät. Aurinko paistaa ja lämpöäkin yli 10 astetta. Veikkaan, että kyllä tää vielä takatalveksi muuttuu.

Eiköhän vielä uutta päivitystäkin pukkaa, joten palaan asiaan!